Johdanto

Virtsakiven koostumuksen selvittäminen antaa viitteitä kivitaudin etiologiasta. Infektioissa pH:n muutos ja bakteerit voivat edistää kivenmuodostusta. Tavallisimmat virtsakivet ovat muodostuneet kalsiumoksalaatista (n. 75 %), kalsiumfosfaatista tai uraatista. Sekakivet ovat yleisiä.

Indikaatiot

Virtsatiekivien etiologian selvittäminen erityisesti toistuvien virtsatiekivien yhteydessä.

Näyteastia

Muoviputki 10 ml

Näyte

Tutkittava, silmillä näkyvä kivi lähetetään laboratorioon pienessä tehdaspuhtaassa 10 ml muoviputkessa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilytys ja kuljetus huoneenlämmössä.

Menetelmä

Infrapunaspektrometria (IR)

Tulos valmiina

Noin kahden viikon kuluessa.

Tulkinta

Tutkimuksesta annetaan lausunto, jossa todetaan kiven sisältämät aineosat.

Tyypillisin virtsakivilaji on kalsiumoksalaatti tai -fosfaatti tai näiden yhdistelmä. Kalkki- ja sekakiviä syntyy yleisesti idiopaattisessa hyperkalsiuriassa. Syynä saattavat olla myös primaarinen hyperparatyreoosi tai muut hyperkalsemiatilat. Kalsiumoksalaattikiviä tavataan myös rasvamalabsorptiossa ja B6-vitamiinin puutteessa oksalaatin erityksen lisääntyessä.

Uraattikivien muodostumisen syynä voivat olla hyperurikemia (kihti), hyperurikosuriaa aiheuttavat tilat kuten myeloproliferatiiviset sairaudet (erityisesti lapsilla ja sytostaattihoitoa saavilla) sekä virtsahappoaineenvaihdunnan muut häiriöt.

Ammoniummagnesiumfosfaattikiviä esiintyy kroonisen virtsatieinfektion yhteydessä virtsan alkalisoituessa.

Kystiinikiviä muodostuu kystiinin renaalisesta reabsorptiohäiriöstä johtuvassa synnynnäisessä kystinuriassa.

Kiven rakenne voi kuitenkin vaihdella metabolisesta perussairaudesta riippumatta, esim. kystinuriapotilailla todetaan toisinaan ammoniummagnesiumfosfaatti- ja kalsiumfosfaattikiviä.

Tutkimuslyhenne	Toimipisteet akkreditoinnin pätevyysalueella	Akkreditoitu
2058 | U -Kivi		Ei