Johdanto

Seleeni on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota saadaan lähinnä kasvisten proteiineista. Plasman seleenipitoisuus vaihtelee voimakkaasti ravinnon seleenipitoisuuden mukaan. 1980-luvulta lähtien on lannoitteisiin lisätty seleeniä ja suomalaisten seleenin saanti on nykyisin kansainvälistä keskitasoa. Seleeni on glutationiperoksidaasientsyymin rakenneosa. Tämä entsyymi katalysoi erilaisia intrasellulaarisia lipidiperoksidien pelkistysreaktioita suojaten membraanilipidejä, mutta myös proteiineja ja nukleiinihappoja vapailta radikaaleilta. Epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu, että veren erittäin alhaiset seleenipitoisuudet saattavat lisätä sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä.

Indikaatiot

Hivenainealtistuksen tai -saannin seuraaminen.

Näyteastia

Näyte otetaan hivenaineanalyyseihin tarkoitettuun putkeen (esim NH Trace Elements Sodium Heparin 7/6 ml) ottojärjestyksessä viimeisenä. Jos näytteenoton yhteydessä ei tule muita näytteitä, otetaan yksi ylimääräinen putki ns. hukkaputki, jotta ihon pistoskohta ja neula huuhtoutuvat ennen varsinaista näytteenottoa.

Näyte

Vähintään 1 ml plasmaa. Plasma siirretään kaatamalla lisäaineettomaan erotteluputkeen (Vacuette 454001). Vältettävä hemolyysiä.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaapissa 7 vrk, lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Atomiabsorptiospektrometria (AAS)

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa

Viiteväli

alle 1 v	0.42 – 0.90 µmol/l
1 – 4 v	0.41 – 1.07 µmol/l
5 – 9 v	0.52 – 0.94 µmol/l
10 – 16 v	0.51 – 1.04 µmol/l
≥ 17 v	0.64 – 1.52 µmol/l

Tulkinta

Sydänlihas on elimistön tärkein seleeniä tarvitseva kudos; puutoksesta voi aiheutua kardiomyopatia. Seleenillä on vaikutuksia myös kasvuhormonisynteesiin ja kilpirauhasen aineenvaihduntaan, ja seleenin sekä jodin yhtäaikainen puutos voikin johtaa hypotyreoosiin.  Selvä seleenin puute saattaa kehittyä parenteraalinutrition aikana ilman seleenisubstituutiota.

Seleenin viitearvoissa on vaihtelua maiden ja alueiden välillä riippuen ravinnon seleenin saannista.  Pitoisuus on myös ikäriippuvaista.  Seleenimyrkytykset ovat ihmisillä harvinaisia lukuun ottamatta yksittäisiä yliannostustapauksia.

Virhelähteet

Hemolyysi häiritsee määritystä aiheuttaen virheellisen korkean seleenituloksen.