Johdanto

Insuliinihoidon aikana voi kehittyä insuliinivasta-aineita, jotka antavat virheellisen kuvan potilaan biologisesti aktiivisen insuliinin pitoisuudesta. Korkea vasta-ainepitoisuus voi vaikeuttaa diabeteksen tasapainottamista ja lisätä insuliinin tarvetta. Insuliinivasta-aineiden määrityksestä on hyötyä huonon diabeteksen hoitotasapainon selvittelyssä potilailla, joilla on insuliiniresistenssiä tai lisääntynyttä hypoglykemiataipumusta.

Indikaatiot

Diabeteksen hoitotasapainon selvittäminen potilailla, joilla insuliinihoidon aikana on muodostunut insuliinivasta-aineita.

Näyteastia

Seerumiputki 5/4 ml

Näyte

1 ml seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaapissa enintään 3 vrk. Lähetys huoneenlämmössä, mikäli perillä vuorokauden kuluessa. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Radioimmunomääritys (RIA)

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Viiteväli

alle 0.4 kU/l

Tulkinta

Insuliinivasta-aineiden määrityksestä saattaa olla hyötyä diabetekseksen huonon hoitotasapainon selvityksessä, etenkin potilailla, joilla on insuliiniresistenssi tai lisäänyt hypoglykemiataipumus. Insuliinivasta-aineita voi kehittyä insuliinihoidon seurauksena, jolloin saadaan virheellinen kuva potilaan biologisesti aktiivisen insuliinin pitoisuudesta. Korkeat vasta-ainepitoisuudet saattavat lisätä insuliinin tarvetta.

Diabeetikkolapsilla (alle 14 v) insuliinivasta-aineiden osuus tutkimuksissa on ollut noin 43-56 %. Insuliinivasta-aineita tavataan aikuisilla diateksen alkuvaiheessa vain arviolta 4 %:lla, mutta alle 4-vuotiailla diabeetikkolapsilla lähes kaikilla. Insuliinivasta-aineiden korkea pitoisuus insuliiniriippuvaisen diabeetikon lähisukulaisilla voi ennakoida diabeteksen kehittymistä lähimmän 5-10 vuoden aikana.