Johdanto

Kolesteroli on elimistölle välttämätön yhdiste, joka toimii mm. solukalvojen rakenneosana sekä sappihappo-, D-vitamiini- ja steroidihormonisynteesin lähtöaineena. Suurin osa elimistön kolesterolista on endogeenista, loppuosa saadaan ravinnosta. Synteesi tapahtuu pääosin maksassa. Kolesterolilla on enterohepaattinen kierto, jonka yhteydessä osa kolesterolista muuttuu sappihapoiksi.

Indikaatiot

Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Ateriointi ei vaikuta merkittävässä määrin kokonaiskolesterolipitoisuuteen, mutta paastolla voidaan vakioida seurantanäytteiden otto. fP-Kol otetaan 10 – 14 tunnin paaston jälkeen ja P -Kol ilman paastoa.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsymaattinen

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin.

Viiteväli

Tavoitetaso alle 5.0 mmol/l

Tulkinta

Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat.

Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus (yli 3.0 mmol/l), koholla oleva triglyseridipitoisuus (yli 1.7 mmol/l), pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,2 mmol/l) tai näiden yhdistelmä. Yksittäistä kolesterolimittausta tarkempi sepelvaltimotaudin vaaraa ennustava mittari on kokonaiskolesterolin suhde HDL-kolesteroliin, jonka tulisi olla korkeintaan 4. Tarkastelussa käytetään myös LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin välistä suhdetta sekä non-HDL -kolesterolipitoisuutta (= kokonaiskolesteroli – HDL). Lisäksi samanaikaisesti koholla oleva triglyseridipitoisuus ja kohtalaisesti koholla oleva (5 – 6.5 mmol/l) kokonaiskolesterolipitoisuus aiheuttavat yhdessä huomattavasti lisääntyneen sepelvaltimotaudin vaaran verrattuna tilaan, jossa ainoastaan kokonaiskolesteroli on koholla.

Valtimotaudin vaaraa arvioitaessa on otettava huomioon myös muita tekijöitä, kuten potilaan ikä, sukupuoli, lähisukulaisten taudit, tupakointi, verenpaine, glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt, liikapaino, liikunta ja psyykkinen terveys. Hoito-ohjeistuksissa on hyvin suuren riskin potilaiden kokonaiskolesterolipitoisuuden rajaksi esitetty alle 4.5 mmol/l (alle 4.0 mmol/l, jos mahdollista).

Sekundaarisesti kohonneita kokonaiskolesterolipitoisuuksia todetaan mm. ylipainoisilla sekä raskauden ja menopaussin aikana. Runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio nostaa veren kolesterolitasoa ja voimakasta nousua esiintyy myös sappistaasin ja nefroottisen syndrooman yhteydessä. Hypotyreoosissa kokonaiskolesterolipitoisuus on suurentunut lähes säännönmukaisesti ja usein myös kihdissä ja uremiassa.

Alentuneita kokonaiskolesterolipitoisuuksia tavataan aliravitsemuksen, kasvisruokavalion, kuumeen, monien kroonisten tautien, karsinooman, maksakirroosin, raudanpuuteanemian sekä B12-vitamiinin ja foolihapon puutosten yhteydessä. Myös aktiivisessa hypertyreoosissa kolesterolitaso on matala.

Virhelähteet

Metamitsoli (kauppanimi Litalgin^®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.