Johdanto

Kolesteroli on elimistölle välttämätön yhdiste, joka toimii mm. solukalvojen rakenneosana sekä sappihappo-, D-vitamiini- ja steroidihormonisynteesin lähtöaineena. Suurin osa elimistön kolesterolista on endogeenista, loppuosa saadaan ravinnosta. Synteesi tapahtuu pääosin maksassa. Kolesterolilla on enterohepaattinen kierto, jonka yhteydessä osa kolesterolista muuttuu sappihapoiksi.

Indikaatiot

Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Ateriointi ei vaikuta merkittävässä määrin kokonaiskolesterolipitoisuuteen, mutta paastolla voidaan vakioida seurantanäytteiden otto. fP-Kol otetaan 10 – 14 tunnin paaston jälkeen ja P -Kol ilman paastoa.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsymaattinen

Tekotiheys

Päivittäin

Tulos valmiina

Vuorokauden kuluessa.

Viiteväli

Tavoitetaso alle 5.0 mmol/l

Tulkinta

Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat (2022).

Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus (yli 3.0 mmol/l), koholla oleva triglyseridipitoisuus (yli 1.7 mmol/l), pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,2 mmol/l) tai näiden yhdistelmä. Dyslipidemian diagnoosin tulee perustua ainakin kahteen eri päivinä otettuun plasmanäytteeseen, joista määritetään kokonaiskolesteroli-, HDL-kolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus. Muita päteviä valtimotaudin riskin indikaattoreita ovat laskennallinen ei-HDL-kolesterolipitoisuus (= kokonaiskolesteroli – HDL, tavoitearvo 0,8 mmol/l suurempi kuin vastaava LDL-kolesterolipitoisuuden arvo), apolipoproteiinimääritykset (apoB, apoA1 ja niiden suhde apoB/apoA1) sekä lipoproteiini (a).

Väestötasolla tärkeimmät terveyttä edistävät lipidiarvot ovat plasman alle 5,0 mmol/l:n kokonaiskolesterolipitoisuus ja alle 3,0 mmol/l:n LDL-kolesterolipitoisuus. Yksilöllistä valtimotaudin vaaraa arvioitaessa on otettava huomioon myös muita tekijöitä, kuten potilaan ikä, sukupuoli, lähisukulaisten taudit, tupakointi, verenpaine, glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt, liikapaino, liikunta ja psyykkinen terveys. Valtimotaudin kokonaisriski arvioidaan aikuisilla joko aiemmin todetun valtimotaudin tai vastaavan riskin aiheuttavan sairauden perusteella, tai terveillä henkilöillä suomalaiseen väestöaineistoon perustuvalla FINRISKI-laskurilla. Ensisijainen hoidon kohde on plasman LDL-kolesterolipitoisuus ja sen tavoitearvot riippuvat valtimotaudin kokonaisriskistä. 

Sekundaarisesti kohonneita kokonaiskolesterolipitoisuuksia todetaan mm. ylipainoisilla sekä raskauden ja menopaussin aikana. Runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio nostaa veren kolesterolitasoa ja voimakasta nousua esiintyy myös sappistaasin ja nefroottisen syndrooman yhteydessä. Hypotyreoosissa kokonaiskolesterolipitoisuus on suurentunut lähes säännönmukaisesti ja usein myös kihdissä ja uremiassa.

Alentuneita kokonaiskolesterolipitoisuuksia tavataan aliravitsemuksen, kasvisruokavalion, kuumeen, monien kroonisten tautien, karsinooman, maksakirroosin, raudanpuuteanemian sekä B12-vitamiinin ja foolihapon puutosten yhteydessä. Myös aktiivisessa hypertyreoosissa kolesterolitaso on matala.

Virhelähteet

Metamitsoli (kauppanimi Litalgin^®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.