Johdanto
Veren high density lipoproteiinifraktiosta (HDL) noin puolet on lipidejä, joista 30 – 40 % kolesterolia. Toinen puoli muodostuu proteiineista, pääasiassa ApoA1:stä ja ApoA2:sta. HDL:llä on tärkeä tehtävä kolesterolin kuljetuksessa perifeerisistä kudoksista maksaan. Normaalisti 20 – 25 % kolesterolista on HDL-fraktiossa. HDL-kolesterolipitoisuus korreloi ApoA1-pitoisuuteen. Veren HDL-kolesterolipitoisuuden on väestötutkimuksissa todettu olevan käänteisessä suhteessa valtimotaudin riskiin.
Indikaatiot
Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta.
Potilaan esivalmistelu
Ateriointi ei juuri vaikuta HDL-pitoisuuteen, mutta paastolla voidaan vakioida seurantanäytteiden otto. fP-Kol-HDL otetaan 10 – 14 tunnin paaston jälkeen ja P -Kol-HDL ilman paastoa.
Näyteastia
Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Entsymaattinen
Tekotiheys
Päivittäin
Tulos valmiina
Vuorokauden kuluessa.
Viiteväli
| naiset, ≥ 18 v | yli 1.2 mmol/l |
| miehet, ≥ 18 v | yli 1.0 mmol/l |
Tulkinta
Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat (2022).
Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus (yli 3.0 mmol/l), koholla oleva triglyseridipitoisuus (yli 1.7 mmol/l), pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,2 mmol/l) tai näiden yhdistelmä. Dyslipidemian diagnoosin tulee perustua ainakin kahteen eri päivinä otettuun plasmanäytteeseen, joista määritetään kokonaiskolesteroli-, HDL-kolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus. Muita päteviä valtimotaudin riskin indikaattoreita ovat laskennallinen ei-HDL-kolesterolipitoisuus (= kokonaiskolesteroli – HDL, tavoitearvot 0,8 mmol/l suuremmat kuin vastaavat LDL-kolesterolipitoisuuden arvot), apolipoproteiinimääritykset (apoB, apoA1 ja niiden suhde apoB/apoA1) sekä lipoproteiini (a).
Valtimotaudin kokonaisriski arvioidaan aikuisilla joko aiemmin todetun valtimotaudin tai vastaavan riskin aiheuttavan sairauden perusteella, tai terveillä henkilöillä suomalaiseen väestöaineistoon perustuvalla FINRISKI-laskurilla. Plasman HDL-kolesteripitoisuuden mittaamisesta on hyötyä valtimotaudin kokonaisriskinarviossa, mutta se ei ole hoidon kohde.
Merkittävää ikävaihtelua ei ole todettu. Lapsilla esiintyy yleensä samantasoisia arvoja kuin naisilla. Alhaisia HDL-kolesteroliarvoja esiintyy esimerkiksi koronaaritautipotilailla, uremiassa, tyypin 2 diabeteksessa, hypertriglyseridemioiden yhteydessä, menopaussissa sekä anabolisia steroideja tai isotretinoiini-lääkitystä käyttävillä. HDL-tasoa alentavat lisäksi vähäinen fyysinen aktiviteetti, ylipaino ja tupakointi. Sappistaasi aiheuttaa HDL:n muodostumishäiriön, minkä seurauksena sen pitoisuudet ovat usein erittäin matalia.
HDL-kolesterolitasoa kohottavia tekijöitä ovat runsas liikunta, laihdutus, krooninen alkoholinkäyttö ja eräät lääkeaineet, kuten estrogeenit ja antiepileptit.
Virhelähteet
Metamitsoli (kauppanimi Litalgin®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.