Johdanto

Veren high density lipoproteiinifraktiosta (HDL) noin puolet on lipidejä, joista 30 – 40 % kolesterolia. Toinen puoli muodostuu proteiineista, pääasiassa ApoA1:stä ja ApoA2:sta. HDL:llä on tärkeä tehtävä kolesterolin kuljetuksessa perifeerisistä kudoksista maksaan. Normaalisti 20 – 25 % kolesterolista on HDL-fraktiossa. HDL-kolesterolipitoisuus korreloi ApoA1-pitoisuuteen. Veren HDL-kolesterolipitoisuudella on kliinisesti todettu olevan käänteinen korrelaatio ateroskleroosiriskiin.

Indikaatiot

Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Ateriointi ei juuri vaikuta HDL-pitoisuuteen, mutta paastolla voidaan vakioida seurantanäytteiden otto. fP-Kol-HDL otetaan 10 – 14 tunnin paaston jälkeen ja P -Kol-HDL ilman paastoa.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsymaattinen

Tulos valmiina

Tehdään päivittäin.

Viiteväli

Tulkinta

Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat.

Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus (yli 3.0 mmol/l), koholla oleva triglyseridipitoisuus (yli 1.7 mmol/l), pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,2 mmol/l) tai näiden yhdistelmä. Yksittäistä kolesterolimittausta tarkempi sepelvaltimotaudin vaaraa ennustava mittari on kokonaiskolesterolin suhde HDL-kolesteroliin, jonka tulisi olla korkeintaan 4. Tarkastelussa käytetään myös LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin välistä suhdetta sekä non-HDL -kolesterolipitoisuutta (= kokonaiskolesteroli – HDL). Lisäksi samanaikaisesti koholla oleva triglyseridipitoisuus ja kohtalaisesti koholla oleva (5 – 6.5 mmol/l) kokonaiskolesterolipitoisuus aiheuttavat yhdessä huomattavasti lisääntyneen sepelvaltimotaudin vaaran verrattuna tilaan, jossa ainoastaan kokonaiskolesteroli on koholla.

Merkittävää ikävaihtelua ei ole todettu. Lapsilla esiintyy yleensä samantasoisia arvoja kuin naisilla. Alhaisia HDL-kolesteroliarvoja esiintyy koronaaritautipotilailla, uremiassa, tyypin 2 diabeteksessa, hypertriglyseridemioiden yhteydessä ja menopaussissa. HDL-tasoa alentavat lisäksi vähäinen fyysinen aktiviteetti, ylipaino ja tupakointi. Sappistaasi aiheuttaa HDL:n muodostumishäiriön, minkä seurauksena sen pitoisuudet ovat usein erittäin matalia.

HDL-kolesterolitasoa kohottavia tekijöitä ovat runsas liikunta, kohtalainen alkoholinkäyttö ja eräät lääkeaineet kuten fenytoiini sekä estrogeeniterapia. Myös tasapainossa olevassa insuliinihoitoisessa diabeteksessä tavataan korkeita arvoja.

Virhelähteet

Metamitsoli (kauppanimi Litalgin^®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.