Johdanto

Lysotsyymi on pienimolekyylinen lysosomaalinen entsyymi. Se muodostuu perifeerisen veren neutrofiilisissä granulosyyteissä ja monosyyteissä, luuytimen neutrofiili- ja monosyyttisarjan soluissa sekä kudosten makrofaageissa. Seerumin lysotsyymipitoisuus kuvaa lähinnä neutrofiilien vaihduntanopeutta ja kudoksen makrofaagien aktiivisuutta. Normaalisti lysotsyymi suodattuu munuaisglomeruluksissa ja reabsorboituu tubulussoluissa, missä tapahtuu entsyymimolekyylin hajoaminen.

Indikaatiot

S -LZM: Myelomonosyytti- ja monosyyttileukemian diagnostiikka. Sarkoidoosin seuranta. Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien erotusdiagnostiikka.
Pf-LZM: Pleuriittien erotusdiagnostiikka (määritetään samanaikaisesti myös S -LZM).
Li-LZM: Meningiittien erotusdiagnostiikka.
U -LZM: Myelomonosyytti- ja monosyyttileukemian diagnostiikka. Munuaistubulusten toimintahäiriöiden selvittely.

Näyteastia

S -LZM: seerumigeeliputki 5/4 ml

Pf-LZM: tehdaspuhdas muoviputki 3-10 ml

Li-LZM: tehdaspuhdas tai steriili muoviputki 3-10 ml

U -LZM: säilöntäaineeton vakuumivirtsaputki 10 ml

Näyte

1 ml seerumia, pleuranestettä, virtsaa tai likvoria.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilytys jääkaapissa 2-3 vrk, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna. 
Pleura-ja selkäydinnesteet pitää fuugata ja erotella tehdaspuhtaaseen putkeen mahdollisimman pian.

Menetelmä

Radioimmunologinen (RIA)

Tulos valmiina

Noin viikon kuluttua.

Viiteväli

Tulkinta

Kohonneita seerumin lysotsyymiarvoja tavataan monosyyttileukemiassa, myelomonosyyttileukemiassa ja kroonisissa myeloisissa leukemioissa, sarkoidoosissa, tuberkuloosissa, Crohnin taudissa, bakteeri-infektioissa ja vaikea-asteisen uremian yhteydessä.

Virtsan lysotsyymipitoisuus on usein koholla erilaisten tubulussoluvaurioiden, akuuttien ja kroonisten glomerulonefriittien sekä nefropatioiden yhteydessä. Seerumin lysotsyymipitoisuuden ollessa voimakkaasti koholla (monosyyttileukemiat) virtsan lysotsyymipitoisuus kohoaa tubulaarisen reabsorptiokyvyn ylityksen ja tubulussoluvaurion seurauksena.

Pleuranesteen lysotsyymipitoisuutta tulee verrata aina samanaikaisesti otetun seeruminäytteen lysotsyymipitoisuuteen. Pleuranesteen viitearvot ovat alle seerumin lysotsyymipitoisuuden. Tuberkuloottisessa pleuriitissa ja empyeemassa pleuranesteen lysotsyymipitoisuus ylittää selvästi seerumipitoisuuden.

Lisätiedot

Alihankintalaboratorion vaihdon myötä viitearvot muuttuneet 1.6.2017.

Vanhat viitearvot 31.5.2017 asti: