Johdanto

Myoglobiini on poikkijuovaisen lihaksiston ja sydänlihaksen spesifinen hemoproteiini. Pitoisuudet plasmassa ovat normaalisti erittäin vähäiset, mutta lihasvauriossa voivat nousta moninkertaisiksi. Pienen molekyylikokonsa takia myoglobiini on yksi varhaisimpia sydäninfarktin kemiallisia osoittajia, mutta se ei ole yhtä spesifinen sydänlihasvaurion osoittaja kuin sydänperäiset troponiinit.

Indikaatiot

Laajojen traumaattisten ja/tai iskeemisten lihasvaurioiden diagnostiikka. Sydäninfarktin varhaisdiagnostiikka. Lihassairauksien diagnostiikka ja seuranta.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä, mikäli se on perillä vuorokauden sisällä. Plasmanäyte säilyy jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna 3 kk. Lähetys säilytyslämpötilan mukaisesti.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi (ECLIA)

Tulos valmiina

Päivystystutkimus

Viiteväli

naiset 25 – 58 µg/l

miehet 28 – 72 µg/l

Tulkinta

Plasman myoglobiinipitoisuus lisääntyy poikkijuovaiseen lihaksistoon kohdistuvissa traumoissa, palovammoissa, rabdomyolyysissä, myosiitissa ja lihasdystrofioissa. Sydäninfarktissa plasman myoglobiinipitoisuudet voivat nousta 10 – 1000 -kertaisiksi normaaliin verrattuna. Plasmassa maksimiarvo saavutetaan 3 – 6 tunnin kuluttua kohtauksesta, minkä takia myoglobiininousu on yksi varhaisimpia sydäninfarktin osoittajia. Myös sydämen rytmihäiriöissä, sydäninsuffisienssissa ja digoksiini-intoksikaatiossa myoglobiinipitoisuudet saattavat kohota.