Johdanto

Tyreoglobuliinivasta-aineet voivat merkittävästi häiritä kilpirauhassyöpäpotilaiden seurannassa käytettävää tyreoglobuliinin pitoisuusmääritystä. Tyreoglobuliinivasta-aineita esiintyy autoimmuunityreoidiitissa harvoin yksinään. Tyreoidiitin diagnostiikassa tulisikin käyttää ensisijaisesti tyreoideaperoksidaasivasta-aineiden määritystä (6406 P -TPOAb).

Indikaatiot

Autoimmuunityreoidiitin ja kilpirauhastautien diagnostiikka. Kilpirauhassyövän seuranta yhdessä tyreoglobuliinimäärityksen kanssa.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5/4 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaapissa viikon, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Fluoroentsyymi-immunologinen menetelmä (FEIA)

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa.

Tulos valmiina

Viiden arkipäivän kuluessa.

Viiteväli

normaali	alle 40	IU/ml
lievästi koholla	40 – 60	IU/ml
koholla	yli 60	IU/ml

Tulkinta

Kohonneita tyreoglobuliinivasta-aineita todetaan kilpirauhasen autoimmunitaudeissa. Tyreoglobuliinivasta-aineita esiintyy harvemmin kuin tyreoideaperoksidaasivasta-aineita (S -TPOAb). Autoimmuunityreoidiitin diagnostiikassa tyreoideaperoksidaasivasta-aineet on ensisijainen tutkimus. Noin 15 % kilpirauhassyöpää sairastavilla esiintyy tyreoglobuliinivasta-aineita. Tyreoglobuliinimäärityksen yhteydessä tutkitaan aina myös vasta-aineet, sillä tyreoglobuliinivasta-aineet aiheuttavat virheellisen matalia Tygl-tuloksia.

Pienentyvät tyreoglobuliinivasta-ainepitoisuudet kilpirauhassyövän leikkauksen jälkeen ennakoivat hyvää prognoosia. Kohonneet tyreoglobuliinivasta-ainepitoisuudet sen sijaan viittaavat siihen, että vasta-ainetuotantoa stimuloivaa kilpirauhaskudosta on jäljellä.