Johdanto
Insuliinin erittyessä haiman beetasoluista proinsuliinimolekyyli pilkkoutuu siten, että muodostuu insuliinimolekyyli ja C-peptidimolekyyli. C-peptidin esiintyminen verenkierrossa merkitsee aina endogeenisen insuliinituotannon olemassaoloa, myös diabeetikoilla. C-peptidin puoliintumisaika perifeerisessä veressä on noin 20 min ja insuliinin noin 10 min. Insuliinierityksen riittävyyttä arvioidaan yleisesti myös aterian jälkeen mitattavalla ns.stimuloidulla C-peptidillä (6395 P -C-PeptA).
Indikaatiot
Potilaan oman insuliinituotannon selvittely insuliinihoitoisessa diabeteksessa, aikuistyyppisessä diabeteksessa ennen insuliinihoidon aloittamista sekä erilaisten hypoglykemiatilojen yhteydessä.
Potilaan esivalmistelu
Tutkimuksessa 6369 fP-C-Pept 10 – 14 tunnin paasto näytteenottoa edeltävästi. Aterian jälkeinen tutkimus 6395 P -C-PeptA otetaan yleisimmin 2 tunnin kuluttua aamupalan (300 – 400 kcal) syömisestä.
Näyteastia
fP-C-Pept ja P -C-PeptA: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
fP-Gluk ja P -Gluk: verensokeriputki (fluoridisitraatti tai natriumfluoridi) 5/3 ml
Näyte
fP-C-Pept ja P -C-PeptA: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
fP-Gluk ja P -Gluk: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
fP-C-Pept ja P -C-PeptA: näyte voidaan lähettää geeliputkessa sentrifugoimatta huoneenlämmössä, mikäli se on perillä 4 tunnin kuluessa näytteenotosta. Muutoin eroteltu näyte lähetetään vuorokauden sisällä kylmässä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
fP-Gluk ja P -Gluk: plasmanäyte säilyy 48 tuntia huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa.
Menetelmä
fP-C-Pept ja P -C-PeptA: elektrokemiluminesenssi (ECLIA)
fP-Gluk ja P -Gluk: entsymaattinen määritys
Tulos valmiina
Tehdään päivittäin.
Viiteväli
fP-C-Pept: 0.37 – 1.47 nmol/l
P -C-PeptA: 0.70 – 1.60 nmol/l
C-peptiditulos on aina suhteutettava näytteenottohetkellä vallitsevaan plasman glukoosipitoisuuteen, joka määritetään automaattisesti eri putkesta tutkimusten 6369 fP-C-Pept ja 6395 P -C-PeptA yhteydessä.
Tulkinta
C-peptidimäärityksellä voidaan selvittää insuliinihoitoa saavan diabeetikon haiman oma insuliinin erityskyky. Diabeetikon C-peptidiarvot ovat riippuvaisia diabetestyypistä, taudin kestoajasta, potilaan iästä ja painosta. Aterian jälkeinen C-peptidipitoisuus on yleensä alle 0.70 nmol/l insuliinihoitoa tarvitsevilla diabeetikoilla. P -C-PeptA on keskeinen etenkin niille potilaille, joilla paastoglukoosi on normaalitasolla tai enintään 7 mmol/l, sillä C-peptidipitoisuuden perusteella voidaan arvioida insuliinin puutetta vain plasman glukoosipitoisuuden ylittäessä 7 mmol/l.
Ylipainoisilla henkilöillä ja vanhuksilla saadaan korkeampia arvoja ja munuaisten vajaatoiminnassa C-peptidipitoisuudet voivat olla virheellisen korkeita. Hypoglykemian aikana mitattu C-peptidipitoisuus yli 0.20 nmol/l viittaa epätarkoituksenmukaiseen insuliinieritykseen ja mahdollisesti insulinoomaan.
Virhelähteet
Insuliinivasta-aineet eivät häiritse määritystä.
Lisätiedot
Glukagonikokeen (Pt-Glkg-R1) yhteydessä suoritettavilla C-peptidimäärityksillä saadaan endogeenisesta insuliinituotannosta luotettavampi kuva kuin yksittäisellä C-peptidimäärityksellä.