Johdanto
Hemoglobiini-A1c kuvastaa pitkäaikaista veren glukoositasapainoa. Se muodostuu punasoluissa normaalista hemoglobiinista (HbA) siten, että glukoosimolekyyli liittyy HbA:n beetaketjun aminoterminaaliseen päähän.
Indikaatiot
Diabeteksen hoitotasapainon seuranta.
Näyteastia
EDTA-putki (K2) 5/3 ml
Näyte
3 ml K2-EDTA-verta.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte säilyy kolme vuorokautta huoneenlämpötilassa tai viikon jääkaapissa.
Menetelmä
Immunokemiallinen määritys
Tulos valmiina
Viimeistään seuraavana arkipäivänä.
Viiteväli
20 – 42 mmol/mol (4.0 – 6.0 %)
Muuntokaavat:
B -HbA1c (mmol/mol) = 10,93 x B -Hb-A1C (%) – 23,50
B -Hb-A1C (%) = 0,0915 x B – HbA1c (mmol/mol) + 2,15
Tulkinta
Hyperglykemia kiihdyttää Hb-A1c:n muodostumista, ja sen osuus voi huonossa tasapainossa olevassa diabeteksessa olla jopa kolminkertainen normaalitasoon verrattuna. Hb-A1c:n muodostuminen on hidasta, joten sen määrä ei kuvasta tutkimushetkellä vallitsevaa vaan määritystä edeltävien viikkojen aikana vallinnutta sokeritasapainoa. Hyperglykemian korjaantumisen jälkeen Hb-A1c -pitoisuus alkaa vähentyä 10 – 20 päivän kuluessa ja vähenemistä tapahtuu lähes kolmen kuukauden ajan. Tästä johtuen Hb-A1c kuvastaa parhaiten 1 – 2 kuukauden aikana ennen määritystä vallinnutta glukoositasoa.
Diabeteksen hoitotasapainoa voidaan karkeasti arvioida seuraavasti:
Hoitotasapaino | HbA1c (mmol/mol) | Hb-A1C (%) |
Hyvä | 42 – 53 | 6 – 7 |
Kohtalainen | 53 – 75 | 7 – 9 |
Huono | Yli 75 | Yli 9 |
Virhelähteet
Punasolujen eliniän aleneminen esim. hemolyyttisessä anemiassa aiheuttaa virheellisen matalia HbA1c-tuloksia.
Näytteen korkea fetaalihemoglobiinipitoisuus (yli 10%) aiheuttaa virheellisen matalia HbA1c-pitoisuuksia. Myös henkilöille, joilla on hemoglobiinivariantteja, voidaan saada tuloksia, jotka eivät korreloi vallinneeseen glukoositasapainoon.