Johdanto

Hemoglobiini-A1c kuvastaa pitkäaikaista veren glukoositasapainoa. Se muodostuu punasoluissa normaalista hemoglobiinista (HbA) siten, että glukoosimolekyyli liittyy HbA:n beetaketjun aminoterminaaliseen päähän.

Indikaatiot

Diabeteksen hoitotasapainon seuranta.

Näyteastia

EDTA-putki (K2) 5/3 ml

Näyte

3 ml K2-EDTA-verta.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy kolme vuorokautta huoneenlämpötilassa tai viikon jääkaapissa.

Menetelmä

Immunokemiallinen määritys

Tulos valmiina

Viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Viiteväli

20 – 42 mmol/mol (4.0 – 6.0 %)

Muuntokaavat:
B -HbA1c (mmol/mol) = 10,93 x B -Hb-A1C (%) – 23,50
B -Hb-A1C (%) = 0,0915 x B – HbA1c (mmol/mol) + 2,15

Tulkinta

Hyperglykemia kiihdyttää Hb-A1c:n muodostumista, ja sen osuus voi huonossa tasapainossa olevassa diabeteksessa olla jopa kolminkertainen normaalitasoon verrattuna. Hb-A1c:n muodostuminen on hidasta, joten sen määrä ei kuvasta tutkimushetkellä vallitsevaa vaan määritystä edeltävien viikkojen aikana vallinnutta sokeritasapainoa. Hyperglykemian korjaantumisen jälkeen Hb-A1c -pitoisuus alkaa vähentyä 10 – 20 päivän kuluessa ja vähenemistä tapahtuu lähes kolmen kuukauden ajan. Tästä johtuen Hb-A1c kuvastaa parhaiten 1 – 2 kuukauden aikana ennen määritystä vallinnutta glukoositasoa.

Diabeteksen hoitotasapainoa voidaan karkeasti arvioida seuraavasti:

Hoitotasapaino	HbA1c (mmol/mol)	Hb-A1C (%)
Hyvä	42 – 53	6 – 7
Kohtalainen	53 – 75	7 – 9
Huono	Yli 75	Yli 9

 

Virhelähteet

Punasolujen eliniän aleneminen esim. hemolyyttisessä anemiassa aiheuttaa virheellisen matalia HbA1c-tuloksia.

Näytteen korkea fetaalihemoglobiinipitoisuus (yli 10%) aiheuttaa virheellisen matalia HbA1c-pitoisuuksia. Myös henkilöille, joilla on hemoglobiinivariantteja, voidaan saada tuloksia, jotka eivät korreloi vallinneeseen glukoositasapainoon.