Johdanto
Insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 (insulin-like growth factor 1) on peptidi, jota syntyy pääasiassa maksassa. Veressä noin 95 % IGF1:stä on sitoutuneena kantajaproteiineihin, joista tärkein on IGFBP3. Kasvuhormoni kiihdyttää IGF1:n synteesiä ja erittymistä, mutta IGF1-pitoisuudessa ei tapahdu samanlaisia pulsoivia muutoksia kuin kasvuhormonin kohdalla. Sitoutuminen kantajaproteiineihin pidentää IGF1:n puoliintumisaikaa ja pitää tason vakaampana. IGF1 heijastaa luotettavasti kasvuhormonivaikutusta ja säätelee myös pitoisuudellaan aivolisäkkeen kasvuhormonieritystä.
Indikaatiot
Kasvuhormonin puutostilojen ja akromegalian diagnostiikka sekä hoitovasteen seuranta.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia.PDF::SIVUNVAIHTO
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Seerumi erotellaan 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Lähetys huoneenlämmössä, jos näyte on perillä vuorokauden kuluessa. Muutoin säilytys jääkaapissa ja lähetys kylmässä 2 vrk:n sisällä, mitä pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Menetelmän standardointi WHO NIBSC 1st IS 02/254.
Tulos valmiina
Arkipäivisin samana päivänä
Viiteväli
IGF1-pitoisuuden yhteydessä raportoidaan erikseen myös S -IGF1SDS eli IGF1-pitoisuuden SD-Score (SDS). SDS on viitevälejä täydentävä estimaatti pitoisuuden sijoittumisesta normaalijakaumaan tai muunnoksesta siihen, kuten jakaumaltaan vino IGF1 edellyttää. Poikkeavuusmerkintä tulee IGF1-määrityksessä vain S -IGF1SDS:n kohdalle, mikäli SDS on rajojen ± 2.0 ulkopuolella. Alla esitettyjä ikäkohtaisesti spesifejä IGF1-viitevälejä ei sisällytetä tutkimuksen ohjaustietoihin.
Tulkinta
Kasvuhormonin puutoksessa IGF1 on matala ja täydellisen kasvuhormonin puutteen yhteydessä pitoisuus on alentunut 15 – 25 %:iin normaalitasosta. Alle 5-vuotiailla lapsilla saadaan joskus vaikeasti tulkittavia arvoja. IGF1 on akromegalian diagnostiikassa ja hoidon seurannassa ensisijainen tutkimus. Aktiivisessa akromegaliassa IGF1:n pitoisuus on selvästi kohonnut ja hoidon tavoitteena ovat ikä- ja sukupuolikohtaiset normaaliarvot. Aliravitsemustiloissa (esim. anorexia nervosa) ja kroonisissa yleissairauksissa (esim. tulehdukselliset suolistosairaudet) IGF1:n pitoisuus on alentunut.
Viite:
Katznelson L, Laws ER Jr., Melmed S, et al. Acromegaly: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab. 2014;99(11):3933-3951.
Virhelähteet
Vääriä positiivisia tuloksia on todettu raskauden ja ennenaikaisen puberteetin yhteydessä. Maksan tai munuaisten vajaatoiminta, hypotyreoosi, aliravitsemus, pitkäaikainen paasto, vaikea infektio ja huonossa tasapainossa oleva diabetes saattavat myös aiheuttaa virheellisiä tuloksia. Estrogeenihoito voi johtaa vääriin negatiivisiin tuloksiin ja vaikeuttaa IGF1-määrityksen tulkintaa.