Johdanto
Insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 (IGF-1, insulin-like growth factor 1) on peptidi, jota syntyy pääasiassa maksassa. Veressä noin 95 % IGF-1:stä on sitoutuneena kantajaproteiineihin, joista tärkein on IGFBP3. Kasvuhormoni kiihdyttää IGF-1:n synteesiä ja erittymistä, mutta pitoisuudessa ei tapahdu samanlaisia pulsoivia muutoksia kuin kasvuhormonin kohdalla. Sitoutuminen kantajaproteiineihin pidentää IGF-1:n puoliintumisaikaa ja pitää tason vakaampana. IGF-1 heijastaa luotettavasti kasvuhormonivaikutusta ja säätelee myös pitoisuudellaan aivolisäkkeen kasvuhormonieritystä.
Indikaatiot
Kasvuhormonin puutostilojen ja akromegalian diagnostiikka sekä hoitovasteen seuranta.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumiaPDF::SIVUNVAIHTO
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Seerumi erotellaan 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Lähetys huoneenlämmössä, jos näyte on perillä vuorokauden kuluessa. Muutoin säilytys jääkaapissa ja lähetys kylmässä 2 vrk:n sisällä, mitä pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Menetelmän standardointi WHO NIBSC 1st IS 02/254.
Tulos valmiina
Arkipäivisin samana päivänä
Viiteväli
IGF1-pitoisuuden yhteydessä raportoidaan erikseen myös S -IGF1SDS eli IGF1-pitoisuuden SD-Score (SDS). SDS on viitevälejä täydentävä estimaatti pitoisuuden sijoittumisesta normaalijakaumaan tai muunnoksesta siihen, kuten jakaumaltaan vino IGF1 edellyttää. Poikkeavuusmerkintä tulee IGF1-määrityksessä vain S -IGF1SDS:n kohdalle, mikäli SDS on rajojen ± 2.0 ulkopuolella. Alla esitettyjä ikäkohtaisesti spesifejä IGF1-viitevälejä ei sisällytetä tutkimuksen ohjaustietoihin.
Tulkinta
Kasvuhormonipuutoksessa IGF-1 on matala ja täydellisen puutoksen yhteydessä pitoisuus on vain 10 – 20 % normaalista. Alle kouluikäisillä lapsilla IGF-1:n diagnostinen arvo on usein rajallinen, sillä pitoisuuserot terveiden ja kasvuhormonipuutteisten välillä eivät ole selviä. IGF-1 on akromegalian diagnostiikassa ja hoidon seurannassa ensisijainen tutkimus. Aktiivisessa akromegaliassa IGF-1:n pitoisuus on selvästi kohonnut nousten myös raskauden ja ennenaikaisen puberteetin yhteydessä. Maksan vajaatoiminnalla, hypotyreoosilla, aliravitsemuksella ja estrogeenilla on pitoisuutta laskeva vaikutus. Tyypin 2 diabetes ja pidemmälle edennyt munuaisten vajaatoiminta vaikeuttavat pitoisuuden tulkintaa, sillä muutossuunta vaihtelee sekä lähdeaineistosta että mekanismioletuksesta riippuen.
Virhelähteet
Heterofiiliset vasta-aineet voivat häiritä määritystä.
Lisätiedot
Viite:
Katznelson L, Laws ER Jr., Melmed S, et al. Acromegaly: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab. 2014;99(11):3933-3951.