Johdanto

Osteokalsiini on luustossa esiintyvä osteoblastien tuottama proteiini. Sen pitoisuus seerumissa kuvastaa luustonmuodostusaktiviteettia. Osteokalsiinipitoisuus ei yleensä kohoa tiloissa, joihin liittyy luustokudoksen tuhoutumista.

Indikaatiot

Luunmuodostuksen aktiivisuuden tutkiminen epäiltäessä luustometastaasia, Paget’n tautia, sekundaarista tai primaarista hyperparatyreoosia tai renaalista osteodystrofiaa sekä arvioitaessa luuston aineenvaihduntaa mm. osteoporoosin yhteydessä.

Potilaan esivalmistelu

Näyte otetaan vuorokausivaihtelun takia aamulla viimeistään klo 8 – 9. Seurantanäytteet suositellaan otettavaksi samaan kellonaikaan. 

Näyteastia

Seerumiputki 5/4 ml, Geeliputki ei sovellu, koska osteokalsiini adsorboituu geeliin.

Näyte

1 ml seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näytteen annetaan hyytyä huoneenlämmössä. Näyte sentrifugoidaan hyytymisen jälkeen. Seerumi erotellaan ja pakastetaan. Säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Elektrokemiluminometrinen 

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

Tulkinta

Vastasyntyneillä lapsilla pitoisuudet ovat korkeat. Iän myötä tasot ensin alenevat, mutta alkavat sitten jälleen nousta ollen korkeimmillaan murrosiässä voimakkaimman kasvun aikana. Nuoret miehet kasvattavat pitkään luumassaa, joten osteokalsiinitasot pysyvät korkeina aina jopa 30 ikävuoteen asti (naiset noin 25 ikävuoteen). Menopaussin jälkeen naisilla todetaan usein korkeita arvoja.
Osteokalsiinipitoisuudet nousevat primaarisessa hyperparatyreoosissa, renaalisessa osteodystrofiassa ja Pagetin taudissa. Osteokalsiinin pitoisuus laskee glukokortikoidihoidon aikana ja lapsilla kasvuhormonin puutoksessa. Raskauden aikana osteokalsiinipitoisuus alenee. Primaarisen biliaarisen kirroosin yhteydessä tavataan matalia tasoja.

Virhelähteet

Hemolyysi häiritsee määritystä, koska punasolut sisältävät osteokalsiinia hajottavia proteolyyttisiä entsyymejä.