Johdanto

Laktaattidehydrogenaasilla on viisi isoentsyymiä. Jokaista isoentsyymiä esiintyy kaikissa kudoksissa, mutta kvantitatiiviset suhteet vaihtelevat. Näin eri kudosten soluvaurioissa kehittyy jonkin verran toisistaan eroavaisia isoentsyymijakaumia.

Indikaatiot

Määritystä käytetään kohonneen LD-aktiviteetin alkuperän selvittelyyn, esim. sydäninfarktin, keuhkoembolian, leukemioiden ja lihassairauksien diagnostiikassa.

Näyteastia

Seerumiputki 7/6 ml

Näyte

2 ml seerumia. Näyte ei saa olla hemolyyttinen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Seerumi on erotettava punasoluista tunnin kuluessa näytteenotosta. Vähäinenkin hemolyysi häiritsee määritystä. Näyte säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä, ei saa säilyttää jääkaapissa eikä pakastaa. LD-4:n ja LD-5:n huonon säilyvyyden vuoksi näyte on lähetettävä tutkittavaksi mahdollisimman nopeasti. Säilyvyys 1 viikko 15 – 30 °C:ssa.

Menetelmä

Elektroforeesi agaroosigeelillä. Fraktioiden osuudet mitataan densitometrisesti entsyymiaktiivisuuteen perustuen. Vastauksena ilmoitetaan seerumin kokonais-LD-aktiivisuus ja kunkin isoentsyymin osuus kokonaisaktiivisuudesta.

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Viiteväli

LD-isoentsyymien prosenttiosuudet

S -LD-1	16 – 32 %
S -LD-2	29 – 42 %
S -LD-3	17 – 26 %
S -LD-4	6 – 12 %
S -LD-5	3 – 17 %

LD-kokonaispitoisuus (S -LDpit)

alle 15 vrk	alle 1128 U/l
15 vrk – alle 1 v	alle 424 U/l
1 – 9 v	alle 305 U/l
10 – 14 v	alle 260 U/l
15 – 18 v	alle 240 U/l
≥ 19 v	alle 250 U/l

Tulkinta

LD-1 ja LD-2 kohoavat sydäninfarktin yhteydessä, munuaisten ja haiman sairauksissa, pernisiöösissä ja hemolyyttisessä anemiassa, itusolutuumoreissa sekä joskus lihasdystrofiassa ja keuhkoinfarktissa. Sydäninfarktissa LD-1:n osuus on yleensä suurempi kuin LD-2:n.

Välifraktiot LD-2, LD-3 ja LD-4 kohoavat pankreatiitissa, myeloisessa leukemiassa, lymfaattisen kudoksen kasvaimissa ja useissa vaikeissa kroonisissa taudeissa.

LD-5 kohoaa akuutissa maksaparenkyymivauriossa ja myosiiteissä sekä keuhkoinfarktissa.