Johdanto

Prolaktiini voi esiintyä veressä monomeerin lisäksi oligomeerinä tai immunokompleksina, jolloin sitä kutsutaan makroprolaktiiniksi. Nämä suuret prolaktiinimolekyylit ovat biologisesti inaktiivisia, eivätkä useimmiten aiheuta hyperprolaktinemian oireita. Immunologiset määritysmenetelmät eivät kykene erottamaan prolaktiinimuotoja toisistaan, jolloin hyperprolaktinemia voi johtua yksinomaan makroprolaktiinista. Biologisesti aktiivisen prolaktiinin osuus saadaan näissä tapauksissa määritettyä makroprolaktinemiatutkimuksella.

Indikaatiot

Hyperprolaktinemian erotusdiagnostiikka.

Potilaan esivalmistelu

Näyte on suositeltavaa ottaa klo 10 – 14 välillä (prolaktiinierityksen fysiologinen variaatio on pienimmillään) ja tarvittaessa aikaisintaan tunti heräämisen jälkeen. Aamuarvot ovat päiväarvoja korkeammat.

Biotiini tai B7-vitamiini voi häiritä immunologista menetelmää. Potilaan tulee lopettaa biotiinia tai B7-vitamiinia sisältävien tuotteiden ja monivitamiinivalmisteiden käyttö vähintään 1 päivä ennen näytteenottoa.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5/4 ml

Näyte

1 ml seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilyy jääkaappilämpötilassa enintään 3 vrk, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssiin perustuva immunoanalyysi (ECLIA) ja PEG-saostus

Tulos valmiina

Noin viikon kuluttua.

Viiteväli

S -PRLrec on normaalisti yli 60 %.

Tutkimus sisältää osatutkimukset S -PRL (mU/l), S -PRLrec (%) ja S -PRLbio (mU/l).

S -PRL viitearvot:

naiset 102 – 496 mU/l

miehet 86 – 324 mU/l

Tulkinta

• S -PRLrec yli 60 % (prolaktiinipitoisuus PEG-saostamisen jälkeen yli 60 % alkuarvosta ja makrofraktion määrä alle 40 %) – näytteessä ei ole merkittävässä määrin makroprolaktiinia
• S -PRLrec 40 – 60 % – raja-alue, jossa makroprolaktiinin olemassaolo on mahdollinen
• S -PRLrec alle 40 % (prolaktiinipitoisuus PEG-saostamisen jälkeen alle 40 % alkuarvosta ja makrofraktion määrä yli 60 %) – näyte sisältää pääosin makroprolaktiinia

Mikäli esikäsittelyn jälkeen mitattu seerumin prolaktiini on selvästi suoraan määritettyä pitoisuutta matalampi, viittaa se makroprolaktinemian esiintymiseen. Alle 40 %:n saanto osoittaa, että näytteessä on kookkaita prolaktiinimuotoja ja kyseessä on makroprolaktinemia. S -PRLbio antaa näissä tapauksissa oikean kuvan aktiivisen prolaktiinin pitoisuudesta.

Mikäli S -PRLbio ylittää prolaktiinin kokonaispitoisuuden viiteylärajan, voi potilaalla olla samanaikaisesti sekä makroprolaktinemia että todellinen hyperprolaktinemia. Koska koenäytteen PEG-käsittelyssä saostuu pois myös osa monomeerisestä prolaktiinista, saattavat samoin lähellä prolaktiinin kokonaispitoisuuden viiteylärajaa olevat seerumin PRLbio-arvot viitata hyperprolaktinemiaan.