Johdanto

Aineenvaihdunnassa normaalisti syntyvä oksalaatti poistuu elimistöstä 90 %:sti munuaisten läpi virtsaan ja vain pieni määrä erittyy suoliston kautta. Virtsan korkea oksalaattipitoisuus voi johtaa kalsiumoksalaattikiteiden ja munuaiskivien muodostumiseen.

Indikaatiot

Taipumus munuaiskiviin tai todetut munuais- tai virtsatiekivet. Epäily oksalaatin lisääntyneestä erityksestä virtsaan (hyperoksaluria).

Potilaan esivalmistelu

Hoitavan lääkärin ohjeistuksen mukaan joko
1. noudatetaan tavanomaista ruokavaliota tai
2. vältetään oksalaatteja sisältäviä ruoka-aineita ja suuria määriä (yli 2 g/vrk) C-vitamiinia.

Mikäli ohjeistusta ei ole annettu, oksalaatteja sisältäviä ruoka-aineita (esim. punajuuri, pinaatti, raparperi, parsa, tee, suklaa, tomaatti ja kurkku) ja suuria määriä (yli 2 g/vrk) C-vitamiinia tulee välttää kaksi vuorokautta ennen näytteenottoa tai ennen keräystä ja keräyksen ajan.

Näyteastia

Keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 10 ml

Näyte

dU-Oksal: 10 ml vuorokausivirtsaa. Vuorokausivirtsa kerätään astiaan, jossa on säilöntäaineena 10 ml 6 mol/l suolahappoa. Puolet säilöntäaineesta lisätään heti ensimmäisen virtsamäärän jälkeen keräysastiaan ja sekoitetaan virtsaan. Loput säilöntäaineesta lisätään keräyksen keskivaiheilla. Mikäli virtsaa erittyy vähän (≤ 100 ml), ei toista säilöntäainelisäystä tehdä. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja merkitään pyyntötarraan. Tutkittavaksi lähetetään 10 ml:n putki.

U -Oksal:  Lasten kertavirtsanäytteissä 5 ml riittää. Kertavirtsanäytteen pH tarkistetaan ja säädetään tarvittaessa tasolle ≤ 6 ennen lähetystä.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaapissa. Lähetys kylmälähetyksenä tai pakastettuna. Alkalisessa virtsassa (pH yli 7) oksalaatti saostuu, eikä tulos ole luotettava.

Menetelmä

Nestekromatografinen (HPLC)

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Viiteväli

dU-Oksal:

Muunnoskerroin oksalaatille mg -> µmol on 11.11.

U -Oksal:
Lapsilla ja nuorilla kertavirtsan oksalaattipitoisuutta arvioidaan suhteessa virtsan kreatiniiniin. Muunnoskerroin oksalaatille mg/l -> µmol/l on 11.11. Taulukossa ilmoitetut 95. persentiilin rajat pohjautuvat artikkeliin Matos V, Van Melle G, Werner D, Bardy D, Guignard JP. Urinary oxalate and urate to creatinine ratios in a healthy pediatric population. Am J Kidney Dis 1999;34(2):e1.

Tulkinta

Normaalisti virtsan oksalaatin eritys on alle 440 µmol/vrk.

Lievä virtsan oksalaattierityksen nousu (440 – 660 µmol/vrk) voi johtua ravinnon korkeasta oksalaattipitouudesta tai C-vitamiinin nauttimisesta. Hyperoksaluriaa voi esiintyä myös suoliston alueen taudeissa (enterinen hyperoksaluria), jolloin syynä on mm. krooninen ripuli ja bakteerien liikakasvu, vatsan alueen kirurginen toimenpide, lyhytsuolisyndrooma tai primaarinen biliaarinen kolangiitti (dU-Oksal yli 880 µmol/vrk).

Hyvin korkea virtsan oksalaattieritys (dU-Oksal yli 1000 µmol/vrk) voi olla seuraus harvinaisesta perinnöllisestä hyperoksaluriasta. Primaaria perinnöllistä hyperoksaluriaa esiintyy 3 päätyyppiä (tyyppi I, II ja III), joista yleisin, joskin erittäin harvinen on hyperoksauria tyyppi I (alaniini-glyoksylaatti aminotransferaasin puutos, 1/120 000 syntynyttä lasta). Tyyppi II (D-glyseriinidehydrogenaasi), samoin kuin tyyppi III (HOGA1-geenimutaatio) ovat vielä tyyppi I:tä harvinaisempia.

Viite: Merenmies J. ym. Duodecim 2003; 119:1836-41.