Johdanto

Liukoisen interleukiini-2:n reseptorin määrityksessä mitataan T-lymfosyyteistä irronnutta reseptoriproteiinia. Pitoisuuden kohoaminen plasmassa on merkki T-solujen aktivaatiosta.

Indikaatiot

Määritystä voidaan käyttää merkkinä taudin aktivoitumisesta mm. sarkoidoosissa, lymfoomissa, autoimmuunitaudeissa, kudossiirrännäisen rejektiossa, GVH- reaktiossa ja myös infektiossa.

Potilaan esivalmistelu

Tutkimus ei sovellu hajautettuun näytteenottoon; näytteenotto on mahdollista varmimmin keskussairaaloiden laboratorioissa.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5/2 ml, geelitön

Näyte

1 ml plasmaa, lapsipotilaalta plasmaa tarvitaan vähintään 0.5 ml. Näyte otetaan kylmänäytteenottona Li-hepariiniputkeen. Näyte kylmäsentrifugoidaan ja plasma erotetaan mahdollisimman nopeasti solujen päältä ja pakastetaan.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näytteen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa.

Viiteväli

160 – 620 kU/l

Tulkinta

Liukoisen interleukiini-2:n reseptorin pitoisuus kohoaa merkkinä T-lymfosyyttien aktivaatiosta. Tutkimus ei erottele T-lymfosyyttien aktivoitumiseen johtavia syitä, joten tulosta tulee arvioida huomioiden potilaan kliininen tilanne. Kudossiirrännäisen rejektiossa plasman IL-2R-pitoisuus voi kohota jo varhaisvaiheessa, mutta määrityksellä ei voida erottaa rejektio- ja infektioperäistä nousua.