Johdanto

Alkalinen fosfataasi on entsyymi, joka katalysoi fosfaatin irtoamista fosfaattiestereistä. Sen toiminnalle pH-optimi on n. 10. Alkalinen fosfataasi muodostuu monesta isoentsyymistä, jotka ovat peräisin eri kudoksista, mm. luustosta, maksasta, ohutsuolesta ja istukasta. Lapsilla dominoi luustotyyppinen alkalinen fosfataasi, aikuisilla maksatyyppinen.

Indikaatiot

Pääasiallisesti luuston ja maksan sairauksien diagnostiikka ja seuranta.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Eroteltu näyte säilyy viikon jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Kineettinen mittaus IFCC:n suosituksen mukaan.

Tulos valmiina

Päivystystutkimus

Viiteväli

0 – 14 vrk	60 – 275	U/l
15 vrk – 1 v	115 – 460	U/l
2 – 5 v	115 – 390	U/l
6 – 7 v	115 – 460	U/l
8 – 9 v	115 – 345	U/l
tytöt
10 – 11 v	115 – 435	U/l
12 – 13 v	90 – 335	U/l
14 – 15 v	80 – 210	U/l
16 – 18 v	35 – 125	U/l
pojat
10 – 11 v	115 – 335	U/l
12 – 13 v	125 – 405	U/l
14 – 15 v	80 – 445	U/l
16 – 18 v	55 – 330	U/l
yli 18 v	35 – 105	U/l

Tulkinta

Sappiteiden tukkeutuessa maksa ei pysty erittämään alkalista fosfataasia sapen mukana suoleen, mistä seuraa alkalisen fosfataasin pitoisuuden nousu veressä. Selvästi kohonneita arvoja on sappitieobstruktiossa ja akuutissa hepatiitissa. Kohtalaisesti kohonneita pitoisuuksia esiintyy maksaa affisoivissa taudeissa, kuten leukemioissa, sarkoidoosissa, tuberkuloosissa, amyloidoosissa ja retikuloosissa. Jonkin verran AFOS-arvo nousee alkoholikirroosissa ja virushepatiitissa. Anemioissa, hypotyreoosissa ja vanhuksilla esiintyy alhaisia seerumin AFOS-aktiivisuuksia. Raskauden aikana istukan tuottama entsyymi nostaa AFOS-arvoa erityisesti raskauden lopussa.

Luuston sairauksissa veren AFOS-pitoisuus kohoaa kiihtyneen luun uudismuodostuksen vuoksi. Hyvin korkeita arvoja tavataan riisitaudissa, osteogeenisessä sarkoomassa ja Pagetin taudissa. Kohtalaisesti AFOS nousee mm. osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa. Pientä kohoamista aiheuttavat paranevat luunmurtumat.

Karsinoomissa AFOS-aktiivisuuden nousu viittaa yleensä luusto- tai maksametastaaseihin, tosin kasvain itsekin voi tuottaa entsyymiä, ns. Regan-isoentsyymiä. AFOS-arvo kohoaa useissa muissakin tiloissa, kuten sydämen vajaatoiminnassa, pneumoniassa, keuhkoinfarktissa sekä akuutissa pankreatiitissa ja nefriitissä.

Monet lääkeaineet nostavat AFOS-pitoisuutta maksatoksisuutensa tai aiheuttamansa kolestaasin vuoksi. Myös ehkäisypillerit saattavat kohottaa AFOS-arvoa, samoin jotkin albumiinivalmisteet sisältämänsä alkalisen fosfataasin takia.

Lisätiedot

AFOS-aktiivisuuden kohoamisen syytä voidaan selvittää isoentsyymimäärityksellä 1048 S -AFOS-Is.