Johdanto
Hyytymisjärjestelmän aktivaatiosta on seurauksena fibrinogeenin muuttuminen fibriiniksi. Fibriinimolekyylit aggregoituvat spontaanisti. Hyytymistekijä XIII:n avulla syntyy ristisidoksia, jolloin muodostuu stabiili fibriinihyytymä. Fibrinolyyttinen tapahtuma alkaa, kun plasminogeeni muuttuu aktiiviseksi plasmiiniksi. Tämä hajottaa fibriiniä ja fibrinogeeniä hajoamistuotteiksi, jotka ovat sekoitus erikokoisia molekyylifragmentteja. Näistä pienin on D-dimeeri, jota syntyy vain stabiilin fibriinin hajoamistuotteena.
Indikaatiot
Disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation (DIC) diagnostiikka. Syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian poissulkeminen.
Näyteastia
Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
Näyte
1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Sentrifugoimaton näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä, mikäli se on perillä saman päivän aikana. Eroteltu plasma säilyy noin 8 tuntia huoneenlämmössä ja 4 päivää jääkaapissa.
Menetelmä
Immunoturbidimetrinen
Tulos valmiina
Päivystystutkimus
Viiteväli
Alle 0.5 mg/l
Tulokset ilmoitetaan kansainvälisesti käytössä olevina FEU-yksikköinä (fibrinogen equivalent unit, D-dimeeri muodostuu kahdesta fibriinistä).
Tulkinta
D-dimeeriä on osoitettavissa DIC:n lisäksi myös muissa tilanteissa, joissa fibriiniä hajotetaan: laskimotukos, laajalle levinnyt ateroskleroosi, raskaus, synnytys, pre-eklampsia, vaikea maksan vajaatoiminta, traumat, leikkaukset, syöpä. Lisäksi määrä nousee iän myötä.
Pientä D-dimeeripitoisuutta käytetään tuoreen syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian poissulkudiagnostiikassa, kun tukoksen todennäköisyys ei ole suuri. Tukos voidaan poissulkea hyvin todennäköisesti silloin, kun D-dimeeripitoisuus on alle 0.5 mg/l. On huomattava, että eri menetelmillä saadut tulokset eivät ole vertailukelpoisia, koska ei ole olemassa kansainvälistä D-dimeerivakiota.
Harhaanjohtavan pieniä D-dimeeripitoisuuksia on kuvattu laskimotukospotilailla mm. lupusantikoagulantin ja hepariinin aiheuttaman trombosytopenian ja tromboosin (HITT) yhteydessä.