Johdanto

Immunoglobuliini G:ssä voidaan erottaa neljä toisistaan immunologisesti poikkeavaa alaluokkaa: IgG1, IgG2, IgG3 ja IgG4.  Eri alaluokkien biologiset funktiot poikkeavat toisistaan. Proteiiniantigeeneille kehittyvät vasta-aineet kuuluvat yleensä luokkaan IgG1. Polysakkaridiantigeenit, kuten bakteeriseinän polysakkaridit, aiheuttavat IgG2-alaluokkavasteen.

IgG-alaluokkien selektiivistä puutetta on todettu olevan potilailla, joilla on tavallista suurempi infektioherkkyys. Yleensä kokonais-IgG -pitoisuus on tällöin normaali. IgG-alaluokkapuutokseen liittyy usein myös IgA-puutos.

Indikaatiot

Toistuvat tai jatkuvat vaikeat ylempien tai alempien hengitysteiden infektiot erityisesti silloin, kun infektiot ovat niin vaikeita, että puutteen löytyminen aiheuttaisi potilaalle hoitolinjan muutoksen ja gammaglobuliinihoidon aloittamisen. Kun potilas saa gammaglobuliinihoitoa, tulee pääsääntöisesti seurata seerumin kokonais-IgG:n määrää. Gammaglobuliinisubstituution aloittamisen jälkeen IgG-alaluokat kannattaa määrittää vasta, kun seerumin IgG on stabiloitunut, eli noin 6 kk kuluttua gammaglobuliinihoidon aloittamisesta juuri ennen infuusiota.
Kohonneeseen IgG4:ään liittyvien tautien diagnostisointi eli n.s IgG4 tautien diagnostiikka. Näitä ovat mm. autoimmuuni pankreatiitti, IgG4 kolangiitti, retroperitoneaali fibroosi, sylkirauhastulehdus, kilpirauhastulehdus. IgG4 tautia esiintyy erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla miehillä.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5ml

Näyte

1 ml seerumia

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Voidaan lähettää huoneenlämmössä.

Menetelmä

Nefelometria

Tekotiheys

Kerran viikossa

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa

Viiteväli

 

Ikä	IgG1 (g/l)	IgG2 (g/l)	IgG3 (g/l)	IgG4 (g/l)
1 – 6 kk	1.5 – 7.9	0.36 – 1.4	0.09 – 0.86	0.006 – 0.46
6 – 12 kk	1.7 – 5.8	0.26 – 1.3	0.10 – 0.92	0.004 – 0.37
1 – 1.5 v	3.2 – 9.2	0.26 – 1.5	0.12 – 0.88	0.007 – 0.37
1.5 – 2 v	2.6 – 7.8	0.42 – 2.2	0.11 – 0.97	0.017 – 0.75
2 – 3 v	2.7 – 9.4	0.44 – 1.9	0.09 – 0.63	0.023 – 0.59
3 – 4 v	2.8 – 13.7	0.44 – 3.0	0.13 – 1.16	0.005 – 1.14
4 – 6 v	3.8 – 11.7	0.73 – 2.9	0.13 – 0.75	0.013 – 1.57
6 – 9 v	4.2 – 9.9	0.63 – 3.5	0.17 – 0.88	0.010 – 1.21
9 – 12 v	3.6 – 11.2	0.89 – 4.4	0.23 – 0.83	0.052 – 1.56
12 – 18 v	3.9 – 10.0	1.02 – 4.5	0.14 – 1.02	0.061 – 1.86
yli 18 v	5.2 – 12.7	1.43 – 5.6	0.11 – 0.85	0.030 – 2.00

Tulkinta

Normaalipopulaatiossa esiintyy potilaita (jopa 20 %), joilla IgG4 on mittaamattomissa (< 0.02 g/l). Lisäksi esiintyy täysin terveitä henkilöitä, joilla yhden tai useamman IgG-alaluokan pitoisuus on alle viitealueen. IgG-alaluokkapuutoksen diagnostisointi edellyttää huomattavasti iän mukaisesta viitearvosta alapuolella olevaa pitoisuutta (alle 50 % viitealueen alarajasta) sekä siihen sopivia kliinisiä oireita.
IgG4 taudissa IgG4 taso on kohonnut noin 80%:lla ja pitoisuus korreloi jonkun verran sairastuneiden elimien lukumäärään. Viitealueella ole IgG4 ei poissulje IgG4 taudin mahdollisuutta. On lisäksi muistettava, että kohonnut  IgG4 on lisäksi epäspesifinen löydös, jota tavataan monissa muissa immunoaktivaatiotiloissa.

Virhelähteet

IgG-alaluokkatulosten tulkitseminen alle 6 kk:n ikäiseltä potilaalta on vaikeaa johtuen äidistä istukan kautta lapseen siirtyneiden IgG-pitoisuuksien muutoksista.