Johdanto

Biologisia lääkkeitä käytetään kroonisten suolistosairauksien ja reumatautien hoidossa. Biologisten lääkkeiden pitoisuusmääritykset ovat osoittautuneet hyödyllisiksi lääkehoidon optimoinnissa. Vasta-ainepohjaiset biologiset lääkeaineet herättävät joillakin potilailla immuunijärjestelmän ja siten niitä vastaan voi kehittyä elimistössä vasta-aineita. Näillä vasta-aineilla voi olla kahdenlaisia epäsuotuisia vaikutuksia. Ensinnäkin vasta-aineiden sitoutuminen lääkeaineeseen voi oleellisesti nopeuttaa lääkkeen eliminaatiota tai estää lääkkeen sitoutumista kohteeseensa ja toiseksi ne voivat osallistua lääkkeen antoon liittyvien merkittävien paikallisten tai systeemisten sivuvaikutusten syntyyn.

Indikaatiot

Biologisten lääkkeiden lääkehoidon optimointi erityisesti, jos hoitovastetta ei ole saavutettu tai hoitovaste on heikentynyt.

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

Mikäli pyyntöä ei voida tehdä sähköisesti järjestelmään, tulee käyttää Fimlabin yleislähetettä. Pitoisuusmääritys- ja vasta-ainetutkimuspyynnöt on merkittävä lähetteeseen erikseen. Lähete toimitetaan näytteen mukana laboratorioon.

Pakollisia lisätietoja seuraavissa tutkimuksissa ovat potilaan käyttämä lääke (kauppanimi) sekä diagnoosi, jonka hoitoon lääke on käytössä: 6382 S -Adali, 6379 S -AdaliAb, 6381 S -Infli, 6380 S -InfliAb, 92528 S -Etane

10209 S -VedolPa yhteydessä on pyynnön lähete-kohtaan merkittävä diagnoosi, hoidon aloituspäivämäärä, edellisen annoksen päivämäärä, mittaamisen syy, onko kyseessä jäännöspitoisuusmittaus ja onko käytössä oheislääkkeitä (AZA/6MP/MTX).

Pitoisuusmääritykset (S -Abatas-, S -Adali, S -Etane, S -Golim, S -Infli, S -Rituksi, S -Serto, S -Tosilit, S -Usteki tai S -Vedol): annoksen tai annosteluvälin muutosharkinnan tai lääkevaihtopäätöksen tueksi.

Lääkevasta-ainemääritykset (S -AdaliAb, S -GolimAb, S -InfliAb, S -RitukAb, S -TosilAb, S -UstekAb tai S -VedolAb): lääkityksen vaihtotarpeen arvioimiseksi epäiltäessä tehon hiipumista. Hoitopäätösten tueksi merkittävien infuusio- tai injektioreaktioiden tai muiden haittavaikutusten jälkeen.

Pitoisuus ja vasta-aine -pakettitutkimukset:
90259 S -AdaliPa; sisältää osatutkimukset S -Adali ja S -AdaliAb; pakettitutkimuksessa määritetään aina ensin S -Adali, ja mikäli tulos on 2,0 µg/ml tai pienempi, määritetään myös S -AdaliAb
90260 S -InfliPa: sisältää osatutkimukset S -Infli ja S -InfliAb; pakettitutkimuksessa määritetään aina ensin S -Infli, ja mikäli tulos on 1,0 µg/ml tai pienempi, määritetään myös S -InfliAb.
10209 S -VedolPa: sisältää osatutkimukset S -Vedol ja S -VedolAb; pakettitutkimuksessa määritetään aina ensin S – Vedol ja mikäli tulos on ≤ 5,0 µg/ml, määritetään myös S -VedolAb.

Potilaan esivalmistelu

Näytteet tulee ottaa juuri ennen seuraavaa lääkeannosta (ns. jäännöspitoisuusmittaus). Jos tästä poiketaan tai jos potilaalla on käytössä biosimilaarivalmiste, tulee tästä ilmoittaa lähetteessä ja pyynnön lisätiedossa.

Näyteastia

Seerumiputki 5/4 ml, geeliputkea ei suositella lääkeaineisiin

Näyte

1-2 ml seerumia. (Analyysiteknisistä syistä näytemäärää ei tule ylittää.)
Näyte tulisi ottaa juuri ennen seuraavaa lääkeannosta.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

S -Etane: eroteltu seerumi pakastetaan, lähetys pakastettuna.

Muut: näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Pitoisuusmääritykset: entsyymi-immunologinen (EIA)

Lääkevasta-ainemääritykset: radioimmunologinen (RIA)

Tulos valmiina

Infliksimabin ja adalimumabin lääkeainepitoisuudet vastataan noin viikon kuluessa, muut (abatasepti, golimumabi, etanersepti, rituksimabi, sertolitsumabi, tosilitsumabi, ustekinumabi ja vedolitsumabi) vastataan noin kuukauden kuluessa.

Erittäin pienten tai suurten pitoisuuksien vastaaminen voi kestää kauemmin. 

Viiteväli

Vasta-aineet: normaalisti negatiivinen.

Tulkinta

Tuloksista annetaan lausunto, jossa huomioidaan samaan aikaan otettujen pitoisuus- ja lääkevasta-ainemääritysten tulokset. Lääkkeiden pitoisuudet vastataan yksikössä mg/l tai ug/ml, ja niiden vasta-aineet AU/ml -yksikössä. Alla on pääpiirteet tulosten tulkinnasta.

Yli tavoitealueen olevan jäännöspitoisuuden ei ole voitu osoittaa antavan parempaa hoitovastetta tai lisähyötyä (kenties esim. TNF-alfa-salpaajilla toisinaan havaittavan iriitin hoitovastetta lukuun ottamatta). Alle tavoitealueen olevien jäännöspitoisuuksien osalta annoksen nostamisesta tai annosvälin tihentämisestä voi olla hyötyä, jos matalan pitoisuuden taustalla ei ole potilaalle kehittyneet lääkevasta-aineet.

Positiivinen tulos lääkevasta-ainemäärityksessä osoittaa lääkeaineeseen sitoutuvien vasta-aineiden läsnäolon ja viittaa mahdolliseen tarpeeseen vaihtaa lääkitys kliinisen tehon heikennyttyä tai merkittävien sivuvaikutusten jälkeen. Joidenkin lääkeaineiden kohdalla (esim. infliksimabi) vähäinenkin määrä lääkevasta-aineita liittyy lähes poikkeuksetta lääkkeen jäännöspitoisuutta oleellisesti laskevaan immunisaatioon ja on siten tulkittavissa selkeäksi aiheeksi vaihtaa lääkitystä. Toisten lääkeaineiden kohdalla (esim. adalimumabi) vähäinen määrä lääkevasta-aineita ei välttämättä liity merkittävään immunisaatioon eikä siten ole välttämättä selkeä aihe vaihtaa lääkitystä, jos jäännöspitoisuus on tavoitetasolla. Tällöinkin on toki mahdollista, että vasta-aineet voivat estää lääkkeen sitoutumista kohteeseensa (ns. neutraloivat vasta-aineet). Vähäisen lääkevasta-ainemäärän kohdalla lääkeannoksen nostolla tai oheislääkityksellä (esim. metotreksaatti tai atsatiopriini) saatetaan lääkevasta-aineiden vaikutus lääkkeen jäännöspitoisuuteen kuitenkin pystyä kumoamaan. Tällöin seurantanäytteistä voi olla apua lääkitysmuutoksen vaikutuksen osoittamiseksi.

Lisämääre