Johdanto
Biologisia lääkkeitä käytetään kroonisten suolistosairauksien ja reumatautien hoidossa. Biologisten lääkkeiden pitoisuusmääritykset ovat osoittautuneet hyödyllisiksi lääkehoidon optimoinnissa. Vasta-ainepohjaiset biologiset lääkeaineet herättävät joillakin potilailla immuunijärjestelmän ja siten niitä vastaan voi kehittyä elimistössä vasta-aineita. Näillä vasta-aineilla voi olla kahdenlaisia epäsuotuisia vaikutuksia. Ensinnäkin vasta-aineiden sitoutuminen lääkeaineeseen voi oleellisesti nopeuttaa lääkkeen eliminaatiota tai estää lääkkeen sitoutumista kohteeseensa ja toiseksi ne voivat osallistua lääkkeen antoon liittyvien merkittävien paikallisten tai systeemisten sivuvaikutusten syntyyn.
Indikaatiot
Biologisten lääkkeiden lääkehoidon optimointi erityisesti, jos hoitovastetta ei ole saavutettu tai hoitovaste on heikentynyt.
Lähete/tutkimuksen tilaaminen
Mikäli pyyntöä ei voida tehdä sähköisesti järjestelmään, tulee käyttää Fimlabin yleislähetettä. Pitoisuusmääritys- ja vasta-ainetutkimuspyynnöt on merkittävä lähetteeseen erikseen. Lähete toimitetaan näytteen mukana laboratorioon.
Pakollisia lisätietoja seuraavissa tutkimuksissa ovat potilaan käyttämä lääke (kauppanimi) sekä diagnoosi, jonka hoitoon lääke on käytössä: 6382 S -Adali, 6379 S -AdaliAb, 6381 S -Infli, 6380 S -InfliAb, 92528 S -Etane
10209 S -VedolPa yhteydessä on pyynnön lähete-kohtaan merkittävä diagnoosi, hoidon aloituspäivämäärä, edellisen annoksen päivämäärä, mittaamisen syy, onko kyseessä jäännöspitoisuusmittaus ja onko käytössä oheislääkkeitä (AZA/6MP/MTX).
Pitoisuusmääritykset (S -Abatas-, S -Adali, S -Etane, S -Golim, S -Infli, S -Rituksi, S -Serto, S -Tosilit, S -Usteki tai S -Vedol): annoksen tai annosteluvälin muutosharkinnan tai lääkevaihtopäätöksen tueksi.
Lääkevasta-ainemääritykset (S -AdaliAb, S -GolimAb, S -InfliAb, S -RitukAb, S -TosilAb, S -UstekAb tai S -VedolAb): lääkityksen vaihtotarpeen arvioimiseksi epäiltäessä tehon hiipumista. Hoitopäätösten tueksi merkittävien infuusio- tai injektioreaktioiden tai muiden haittavaikutusten jälkeen.
Pitoisuus ja vasta-aine -pakettitutkimukset:
90259 S -AdaliPa; sisältää osatutkimukset S -Adali ja S -AdaliAb; pakettitutkimuksessa määritetään aina ensin S -Adali, ja mikäli tulos on 2,0 µg/ml tai pienempi, määritetään myös S -AdaliAb
90260 S -InfliPa: sisältää osatutkimukset S -Infli ja S -InfliAb; pakettitutkimuksessa määritetään aina ensin S -Infli, ja mikäli tulos on 1,0 µg/ml tai pienempi, määritetään myös S -InfliAb.
10209 S -VedolPa: sisältää osatutkimukset S -Vedol ja S -VedolAb; pakettitutkimuksessa määritetään aina ensin S – Vedol ja mikäli tulos on ≤ 5,0 µg/ml, määritetään myös S -VedolAb.
Potilaan esivalmistelu
Näytteet tulee ottaa juuri ennen seuraavaa lääkeannosta (ns. jäännöspitoisuusmittaus). Jos tästä poiketaan tai jos potilaalla on käytössä biosimilaarivalmiste, tulee tästä ilmoittaa lähetteessä ja pyynnön lisätiedossa.
Näyteastia
Seerumiputki 5/4 ml, geeliputkea ei suositella lääkeaineisiin
Näyte
1-2 ml seerumia. (Analyysiteknisistä syistä näytemäärää ei tule ylittää.)
Näyte tulisi ottaa juuri ennen seuraavaa lääkeannosta.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
S -Etane: eroteltu seerumi pakastetaan, lähetys pakastettuna.
Muut: näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Pitoisuusmääritykset: entsyymi-immunologinen (EIA)
Lääkevasta-ainemääritykset: radioimmunologinen (RIA)
Tulos valmiina
Infliksimabin lääkeainepitoisuudet vastataan noin viikon kuluessa, adalimumabin normaalisti 4-15 arkipäivässä, muut (abatasepti, golimumabi, etanersepti, rituksimabi, sertolitsumabi, tosilitsumabi, ustekinumabi ja vedolitsumabi) vastataan noin kuukauden kuluessa.
Erittäin pienten tai suurten pitoisuuksien vastaaminen voi kestää kauemmin.
Viiteväli
| Lääkeaine | Jäännöspitoisuuden tavoitealue |
| Adalimumabi | RA: 5-8 mg/l IBD: 8-12 mg/l |
| Etanersepti | yli 1,2-2,3 mg/l* |
| Golimumabi | Jäännöspitoisuuden tavoitealue ylläpitohoidossa yli 1-4 mg/l |
| Infliksimabi | Jäännöspitoisuuden tavoitealue ylläpitohoidossa: 3-10 mg/l |
| Sertolitsumabi | ylläpitohoidossa yli 15-20 mg/l* |
| Tosilitsumabi | yli 10 mg/l* |
| *Kliininen näyttö puutteellista |
Vasta-aineet: normaalisti negatiivinen.
Tulkinta
Tuloksista annetaan lausunto, jossa huomioidaan samaan aikaan otettujen pitoisuus- ja lääkevasta-ainemääritysten tulokset. Lääkkeiden pitoisuudet vastataan yksikössä mg/l tai ug/ml, ja niiden vasta-aineet AU/ml -yksikössä. Alla on pääpiirteet tulosten tulkinnasta.
Yli tavoitealueen olevan jäännöspitoisuuden ei ole voitu osoittaa antavan parempaa hoitovastetta tai lisähyötyä (kenties esim. TNF-alfa-salpaajilla toisinaan havaittavan iriitin hoitovastetta lukuun ottamatta). Alle tavoitealueen olevien jäännöspitoisuuksien osalta annoksen nostamisesta tai annosvälin tihentämisestä voi olla hyötyä, jos matalan pitoisuuden taustalla ei ole potilaalle kehittyneet lääkevasta-aineet.
Positiivinen tulos lääkevasta-ainemäärityksessä osoittaa lääkeaineeseen sitoutuvien vasta-aineiden läsnäolon ja viittaa mahdolliseen tarpeeseen vaihtaa lääkitys kliinisen tehon heikennyttyä tai merkittävien sivuvaikutusten jälkeen. Joidenkin lääkeaineiden kohdalla (esim. infliksimabi) vähäinenkin määrä lääkevasta-aineita liittyy lähes poikkeuksetta lääkkeen jäännöspitoisuutta oleellisesti laskevaan immunisaatioon ja on siten tulkittavissa selkeäksi aiheeksi vaihtaa lääkitystä. Toisten lääkeaineiden kohdalla (esim. adalimumabi) vähäinen määrä lääkevasta-aineita ei välttämättä liity merkittävään immunisaatioon eikä siten ole välttämättä selkeä aihe vaihtaa lääkitystä, jos jäännöspitoisuus on tavoitetasolla. Tällöinkin on toki mahdollista, että vasta-aineet voivat estää lääkkeen sitoutumista kohteeseensa (ns. neutraloivat vasta-aineet). Vähäisen lääkevasta-ainemäärän kohdalla lääkeannoksen nostolla tai oheislääkityksellä (esim. metotreksaatti tai atsatiopriini) saatetaan lääkevasta-aineiden vaikutus lääkkeen jäännöspitoisuuteen kuitenkin pystyä kumoamaan. Tällöin seurantanäytteistä voi olla apua lääkitysmuutoksen vaikutuksen osoittamiseksi.
Lisätiedot
S -Adali: 16.9.2024 asti jäännöspitoisuuden tavoitearvo oli 5 – 10 mg/l. 17.9.2024 alkaen tulkintaraja on 5 -12 mg/l välillä. Alueen yläpäässä (8-12 mg/l) olevilla
ylläpitohoidon jäännöspitoisuuksilla on raportoitu saatavan lisätehoa histologiseen hoitovasteeseen tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla potilailla. Alle tavoitealueen olevien jäännöspitoisuuksien osalta annoksen nostamisesta tai annosvälin tihentämisestä voi olla hyötyä, jos matalan pitoisuuden taustalla ei ole potilaalle kehittyneet lääkevasta-aineet.
S -Serto: 2.4.2024 asti Jäännöspitoisuuden tavoitealue oli yli 9 mg/l. Sertolitsumabipegolin jäännöspitoisuuksien ja kliinisen vasteen tai remission välisen riippuvuuden osalta kliininen näyttö on osittain puutteellista. Vähimmäispitoisuuksien tavoitealueet riippuvat hoidon kestosta. Tulehduksellisia nivelsairauksia sairastavilla potilailla ylläpidon aikaiset 20 mg/l ylittävät plasman jäännöspitoisuudet ennustivat hoitovastetta. NORDMART tutkimukseen perustuvassa analyysissä ei todettu 40 mg/l ylittävillä plasman jäännöspitoisuuksilla saavutettavan hoidollista lisähyötyä. Nivelreumaa ja tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla potilailla, kliinisen konsensusarvion mukaan 15 mg/l – 17.6 mg/l ylittävät sertolitsumabipegolin ylläpitohoidon aikaiset jäännöspitoisuudet ennustavat alhaista tautiaktiivisuutta, remissiota tai remission ylläpitoa. Hoidon aikaisiin pieniin sertolitsumabipegolin pitoisuuksiin liittyviä neutraloivia vasta-aineita sertolitsumabipegolia vastaan esiintyy potilailla vaihtelevasti hoidon aikana, arviot vaihtelevat n. 6-10 % välillä.
Sertolitsumabipegolin pitoisuuden vähimmäispitoisuuksien tavoitealueet hoidon eri vaiheissa:
Viikko 6: yli 32-36 mg/l
Viikko 12: ≥ 28 mg/l
Ylläpito (n. 3-6 kk hoidon aloituksesta): yli 15-20 mg/l
S -Etane: 26.1.24 asti jäännöspitoisuuden tavoitealue yli 2-3 µg/ml. Etanerseptin hoitovasteen ja jäännöspitoisuuksien välisen riippuvuuden osalta kliininen näyttö on puutteellista. Useissa tutkimuksissa ei korrelaatiota etanerseptin jäännöspitoisuuden ja kliinisen vasteen välillä ole havaittu. Nilvelreumaa sairastavilla potilailla on kuitenkin 1.1 – 1.6 mg/l ylittävien etanerseptipitoisuuksien raportoitu hyvin ennustavan kliinistä vastetta. Hyvän
hoitovasteen saaneilla potilailla etanerseptipitoisuudet ovat olleet keskimääräisesti 2.3 mg/l.
Yksittäistapauksessa potilaalla, jolla selkärankareuma ja IgA nefropatia, on kirjallisuudessa raportoitu etanerseptihoidon aloituksen lisänneen huomattavasti siklosporiinin puhdistumaa. Saattaa siis olla mahdollista, että etanerseptihoidon aloitus voi vaikuttaa alentavasti siklosporiinin pitoisuuksiin joillain potilailla.
S -Tosil: Kirjallisuuden perusteella tosilitsumabin plasman jäännöspitoisuuksien tavoitealueen katsotaan olevan >10 mg/l. Potilaan paino (>100 kg) ja korkea BMI on liitetty vähentyneisiin tosilitsumabin jäännöspitoisuuksiin. Tosilitsumabin seerumin jäännöspitoisuuksien tavoitearvojen ja hoitovasteen tai remission saavuttamisen osalta selkeä kliininen prospektiivinen näyttö on puutteellista. Erityisesti tämä koskee jäännöspitoisuuksien tavoitealueen ylärajaa.
S -Golim: 11.7.2024 asti Jäännöspitoisuuden tavoitealue oli reumataudeissa yli 0,7 mg/l, muissa jopa yli 3 mg/l. Käytöstä poistuva aikaisempi refleksiraja oli ≤ 0,5 mg/l.
Vasta-aineet golimumabia vastaan alentavat golimumabin jäännöspitoisuuksia, vähentävät vastetta ja lisäävät lääkeaineen poistumista elimistöstä.
S -Ustek: Jäännöspitoisuuden tavoitealue ylläpitohoidossa: Psoriaasi: yli 0,3-0,6 mg/l, Crohnin tauti ja ulseratiivinen koliitti: yli 1-3 mg/l
S -Infliks: 9.12.2024 asti viiteväli oli ylläpitohoidossa 2- 10 mg/l.