Tulosta

Tutkimus:
OSMOLALITEETTI
näytä tutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
25.8.2022

2443 • S -Osmol

2444 • U -Osmol

2443 • S -Osmol

2444 • U -Osmol

Johdanto

Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin.

Indikaatiot

Diabetes insipiduksen erotusdiagnostiikka ja hoidon seuranta. Hyponatremian erotusdiagnostiikka. Aivolisäkkeen seudun leikkaukset.

Näyteastia

S -Osmol: seerumiputki 5/4 ml. Voidaan ottaa myös geeliputkeen, mutta seerumi eroteltava geelin päältä.

U -Osmol: säilöntäaineeton muoviputki 5/4 ml

Näyte

S -Osmol: 1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia.

U -Osmol: 4 ml (vähintään 0.5 ml) hyvin sekoitettua kertavirtsaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy hyvin suljetussa putkessa vuorokauden ajan jääkaappilämpötilassa ja viikon pakastettuna.

Menetelmä

Jäätymispisteen aleneman mittaaminen.

Tulos valmiina

Päivystystutkimus.

Viiteväli

S -Osmol   285 – 300 mosm/kg H2O
   
U -Osmol     
alle 2 v 50 – 600 mosm/kg H2O
≥ 2 v 50 – 1200 mosm/kg H2O

Tulkinta

Tiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja ”vesimyrkytys”. Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.

Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia.

Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun.