Johdanto

Mittaamalla glukoosin annon jälkeen veren glukoosipitoisuuden muutosta saadaan käsitys elimistön kyvystä käyttää hyväkseen glukoosia. Kuuden tunnin kokeen avulla voidaan todeta reaktiivinen aterian jälkeinen hypoglykemia.

Indikaatiot

Diabeteksen diagnostiikka.

Kahden tunnin glukoosirasituskoe tehdään lähes kaikille raskaana oleville 24. – 28. raskausviikolla. Mikäli äidillä on glukosuriaa tai aiemmin todettu raskausdiabetes tai sen riskitekijöitä, glukoosikoe tehdään jo 12. – 16. raskausviikolla ja jos tulos on normaali, toistetaan koe 24. – 28. raskausviikolla.

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

Tutkimukseen varataan aika ja tilaava yksikkö täyttää toimintakokeiden pyyntötiedot.

Huom. Pyytävän yksikön tulee järjestää potilaan valvonta tutkimuksessa 1484 Pt-Gluk-R2. Tilausvaiheessa on mahdollista lyhentää oletusarvoisesti 6 tunnin kokeen kestoa poistamalla lopusta aikapisteitä. Näytteiden ottamisesta on sovittava laboratorion kanssa.

14830 Pt-GlukIns on erityisesti lapsille ja nuorille suunnattu toimintakoe, jonka näytteenotto tapahtuu sairaalayksiköissä tai kylmäfuugausmahdollisuuden omaavissa näytteenottotoimipisteissä. Toimipistekohtainen saatavuus on varmistettava laboratoriosta ennalta ennen ajanvarausta.

Tutkimus 14830 Pt-GlukIns ei ole Keski-Suomessa sähköisesti tilattava tutkimus.

Potilaan esivalmistelu

Tutkimusta edeltää 10 – 14 tunnin paasto, jolloin ainoastaan veden juonti on sallittua. Koeaamuna ja kokeen aikana voi juoda korkeintaan lasillisen vettä. Koetta edeltävänä päivänä potilaan tulisi saada riittävästi hiilihydraatteja. Välittömästi ennen koetta tulee välttää fyysistä rasitusta.

Potilasohje: Ohjekirja>Potilasohjeet>Glukoosikoe

Näyteastia

P -Gluk: fluoridisitraattiputki 5/3 ml
P -Insu: EDTA-putki (K2) 5/3 ml

Näyte

P -Gluk: 2-3 ml laskimoverta.
P -Insu: 1 ml (vähintään 0.5 ml) ehdottomasti hemolysoitumatonta EDTA-plasmaa. Kylmänäytteenotto, putki asetetaan jäähauteeseen ja kylmäsentrifugoidaan. Plasma erotetaan välittömästi kylmäsentrifugoinnin jälkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

P -Gluk: Näyte säilyy sentrifugoimattomana kokoverenä enintään 24 tuntia huoneenlämmössä. Näytteenoton jälkeen eroteltu plasma säilyy 48 tuntia huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa.
P -Insu: Näyte lähetetään kylmässä, mikäli se saadaan varmasti perille näytteenottopäivänä. Muussa tapauksessa eroteltu plasmanäyte lähetetään pakastettuna.

Menetelmä

Kokeessa käytetään glukoosiliuosta, joka sisältää 75 g glukoosia. Lasten annos lasketaan painon mukaan. 

Kokeen aikana tulee mahdollisuuksien mukaan välttää imetystä, koska sen seurauksena 2 tunnin glukoosipitoisuus voi hieman laskea ja vaikuttaa tulkintaan, jos jää vain 0.3 – 0.4 mmol/l alle raja-arvon.

Kun paastoverinäyte (0-näyte) on otettu, potilas nauttii glukoosiliuoksen 5 minuutin aikana. Lapsille annetaan glukoosia 1.75 g painokiloa kohti, kuitenkin enintään 75 g (liuoksen glukoosipitoisuus on 0.25 g/ml). 0-näytteen jälkeiset näytteet otetaan glukoosiliuoksen nauttimisen jälkeen ohjeistettuina ajankohtina eli kello laitetaan käyntiin, kun koko liuosmäärä on juotu.

Verinäytteet otetaan seuraavasti:
lyhyt koe: 0 ja 2 tuntia
pitkä koe: 0, 1, 2, 3, 4 ja 5 tuntia
raskaudenaikainen koe: 0, 1 ja 2 tuntia
glukoosi-insuliinikoe: 0, 1 ja 2 tuntia (glukoosi- ja insuliininäytteet)

Huom. Mikäli tarvitaan virtsan glukoosimäärityksiä munuaiskynnyksen tutkimiseksi, niistä sovitaan erikseen laboratorion kanssa.

Tulos valmiina

P -Gluk: tehdään päivittäin ja päivystyksenä.
P -Insu: arkipäivisin samana päivänä ja Päijät-Hämeessä viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Viiteväli

2 tunnin ja raskaudenaikaisen kokeen tulkinta WHO:n sekä Käypä hoito -suositusten mukaisilla glukoosirajoilla (mmol/l):

Tulkinta

Ikä ei vastasyntyneisyyskauden jälkeen vaikuta yllä esitettyyn tulkinnan kriteeristöön.

Raskausdiabeteksellä tarkoitetaan diabetesta, joka on ensimmäisen kerran diagnosoitu raskauden aikana. Diagnoosi varmistetaan oraalisen glukoosirasituskokeen avulla. Tarvittaessa voidaan määrittää glukoosin vuorokausikäyrä osastolla.

Pt-GlukIns: Normaalisti insuliinin maksimiarvo saavutetaan 30 – 60 minuutin kuluttua ja paastoarvo kahden tunnin kuluttua. Verensokeri- ja insuliinikäyrät ovat samanmuotoiset. Juveniilissa diabeteksessa paastoarvo on matala eikä nouse sokerirasituksen aikana. Heikentyneelle glukoosinsiedolle ja alkavalle aikuisiän diabetekselle on ominaista viivästynyt insuliinin nousu (90 – 120 minuutin kuluttua) ja normaalia korkeammat arvot, jotka pysyvät kohonneina normaalia kauemmin. Insuliinitasoa arvioitaessa on otettava huomioon, että liikapainoisuus kohottaa insuliiniarvoja. Ylipainoisilla henkilöillä, joilla on normaali glukoosinsieto, glukoosin aiheuttama insuliinivaste on suurempi kuin normaalipainoisilla.

Lisätiedot

Osa potilaista voi oksentaa glukoosiliuoksen, jolloin koe keskeytetään. Pitkän glukoosikokeen aikana voi potilaalle kehittyä hypoglykemian oireita, jolloin koe voidaan tarvittaessa keskeyttää ja antaa potilaalle sokeripitoista ravintoa.

Näytteet insuliinimäärityksiä varten otetaan samanaikaisesti glukoosinäytteiden kanssa.