Johdanto

Amiodaroni on rytmihäiriölääke (ryhmä III, ATC-koodi: C01BD01), jota voidaan käyttää sekä kammio- että eteisperäisten rytmihäiriöiden hoidossa. Amiodaronin päämetaboliitilla desetyyliamiodaronilla on lähtöaineen kaltaisia elektrofysiologisia vaikutuksia sydämeen ja sen pitoisuudet korreloivat pitkäaikaishoidossa hyvin lähtöaineen tasojen kanssa.

Indikaatiot

Amiodaronihoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Rutiiniseurannassa näyte otetaan juuri ennen seuraavaa lääkeannosta, muissa indikaatioissa hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan.

Näyteastia

Seerumiputki 10 ml, ei geeliä

Näyte

3 ml seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaapissa 2-3 vrk, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Nestekromatografia-massaspektrometria (HPLC-MS/MS)

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa.

Viiteväli

S -Amiod: 1.0 – 3.9 µmol/l, toksisena pidetään pitoisuutta yli 5.5 µmol/l.
S -Desamio: 0.8 – 4.9 µmol/l

Tulkinta

Lääkkeen eliminaation puoliintumisaika vakiintuneessa hoidossa on keskimäärin 53 vuorokautta. Amiodaronin pääasiallinen aineenvaihduntatuote on desetyyliamiodaroni, joka on farmakologisesti aktiivinen ja aiheuttaa merkittävän osan lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista. Desetyyliamiodaronin pitoisuus pitkäaikaisessa hoidossa on amiodaronin tasoa. Amiodaroni metaboloituu maksassa sytokromi P450-järjestelmän kautta, minkä vuoksi sillä on kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia monien lääkeaineiden, kuten esimerkiksi varfariinin ja digoksiinin kanssa.

Pitkäaikaiseen amiodaronihoitoon liittyy tyypillisesti kilpirauhasen toimintahäiriöitä kuten tyroksiinin erityksen ja tehon muuttumista. Sekä liika- että vajaatoimintaa voi esiintyä. Hypertyreoosi näkyy TSH-tason laskuna ja TSH:n nousu viittaa vajaatoimintaan. Amiodaroni voi myös estää estää tyroksiinin muuttumista trijodityroniiniksi (T3), joka näkyy laboratoriokokeissa, mutta T3-pitoisuuden nousun takia potilas säilyy eutyreoottisena. Potilaan kilpirauhasen toiminta on syytä tarkastaa amiodaronihoidon aikana, esimerkiksi neljännesvuosittain. Hoidon vakiintuessa kilpirauhaskokeita voidaan seurata vuosittain. Lisäksi ennen hoidon aloittamista suositellaan lääkkeen muiden haittavaikutusten vuoksi keuhko- ja maksafunktion sekä elektrolyyttien ja kolesteroliarvojen määrittämistä (ns. turvakokeet), sillä amiodaroni voi aiheuttaa interstitielliä pneumoniittia ja maksan vajaatoimintaa. Mikäli potilaalle ilmaantuu hoidon aikana silmäoireita, on syytä ottaa yhteys silmälääkäriin.