Johdanto

Gabapentiini on paikallisalkuisen epilepsian ja neuropaattisen kivun hoidossa käytettävä lääkeaine, joka vahvistaa keskushermoston GABAergistä neurotransmissiota. Gabapentiini imeytyy hyvin suolistosta. Lääke ei juurikaan sitoudu plasman proteiineihin ja sen biologinen hyötyosuus vaihtelee annoksesta riippuen.

Indikaatiot

Gabapentiinihoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Näyte otetaan ennen seuraavaa lääkeannosta.

Näyteastia

Seerumiputki 10/9 ml, geelitön

Näyte

2 ml seerumia. Seerumi erotellaan sentrifugoinnin jälkeen puhtaaseen putkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilytys 5 vrk jääkaapissa tai huoneenlämmössä, lähetys huoneenlämmössä. 

Menetelmä

Nestekromatografia – tandem massaspektrometrinen (LC-MS/MS)

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

Hoitoalue: 12 – 120 µmol/l. Suositusalueeksi on esitetty 70-120 µmol/l. Tason 150 µmol/l ylittävät pitoisuudet ovat toksisia.

Yksikkömuunnoskerroin: µmol/l = mg/l x 5.84 

Tulkinta

Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2 – 3 tunnissa. Eliminaation puoliintumisaika on annoksesta riippumatonta ja vaihtelee 5 – 7 tunnin välillä. Iäkkäillä henkilöillä ja munuaisten vajaatoiminnassa plasmapuhdistuma pienenee, jolloin gabapentiinin pitoisuus veressä kasvaa. Gabapentiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleensä lieviä, ohimeneviä ja annoksesta riippuvia. Tyypillisimpiä gabapentiinin aiheuttamia haittoja ovat väsymys, heikotus, huimaus, nystagmus, tasapainohäiriöt, kaksoiskuvat sekä hermostuneisuus.

Seerumin gabapentiinipitoisuudelle ei ole varsinaista viitealuetta. Kirjallisuuden perusteella pitoisuudet, jotka alittavat 12 µmol/l eivät todennäköisesti ole tehokkaita, ja pitoisuudet jotka ylittävät 146 µmol/l lisäävät haittavaikutusten riskiä. Suositusalueeksi on esitetty 70-120 µmol/l.