Johdanto
Gabapentiini on paikallisalkuisen epilepsian ja neuropaattisen kivun hoidossa käytettävä lääkeaine, joka vahvistaa keskushermoston GABAergistä neurotransmissiota. Gabapentiini imeytyy hyvin suolistosta. Lääke ei juurikaan sitoudu plasman proteiineihin ja sen biologinen hyötyosuus vaihtelee annoksesta riippuen.
Indikaatiot
Gabapentiinihoidon seuranta.
Potilaan esivalmistelu
Näyte otetaan ennen seuraavaa lääkeannosta.
Näyteastia
Seerumiputki 10/9 ml, geelitön
Näyte
2 ml seerumia. Seerumi erotellaan sentrifugoinnin jälkeen puhtaaseen putkeen.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Säilytys 5 vrk jääkaapissa tai huoneenlämmössä, lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
Nestekromatografia – tandem massaspektrometrinen (LC-MS/MS)
Tulos valmiina
Viikon kuluessa.
Viiteväli
Hoitoalue: 12 – 120 µmol/l. Suositusalueeksi on esitetty 70-120 µmol/l. Tason 150 µmol/l ylittävät pitoisuudet ovat toksisia.
Yksikkömuunnoskerroin: µmol/l = mg/l x 5.84
Tulkinta
Huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2 – 3 tunnissa. Eliminaation puoliintumisaika on annoksesta riippumatonta ja vaihtelee 5 – 7 tunnin välillä. Iäkkäillä henkilöillä ja munuaisten vajaatoiminnassa plasmapuhdistuma pienenee, jolloin gabapentiinin pitoisuus veressä kasvaa. Gabapentiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleensä lieviä, ohimeneviä ja annoksesta riippuvia. Tyypillisimpiä gabapentiinin aiheuttamia haittoja ovat väsymys, heikotus, huimaus, nystagmus, tasapainohäiriöt, kaksoiskuvat sekä hermostuneisuus.
Seerumin gabapentiinipitoisuudelle ei ole varsinaista viitealuetta. Kirjallisuuden perusteella pitoisuudet, jotka alittavat 12 µmol/l eivät todennäköisesti ole tehokkaita, ja pitoisuudet jotka ylittävät 146 µmol/l lisäävät haittavaikutusten riskiä. Suositusalueeksi on esitetty 70-120 µmol/l.