Johdanto

Huomattava osa seerumin estronista on peräisin lisämunuaisen kuorikerroksesta. Lisäksi sitä syntetisoituu munasarjoissa ja kiveksissä. Perifeerisissä kudoksissa estronia muodostuu androgeenimetabolian lopputuotteena. Vanhoilla henkilöillä seerumin estronipitoisuus kuvaa lähinnä lisämunuaisen androgeenien muuttumista estroniksi perifeerisissä kudoksissa. Lihavuus lisää estronipitoisuuksia, koska rasvakudoksessa tapahtuu perifeeristä estronisynteesiä. Lisämunuaisperäinen estronituotto noudattaa kortisolin vuorokausivaihtelua.

Indikaatiot

Postmenopausaalisten vuotojen etiologian selvittely. Munasarja- ja lisämunuaistuumoridiagnostiikka. Miehillä gynekomastiassa estradiolimääritystä täydentävänä lisätutkimuksena tuumorin poissulkemiseksi. Hypogonadismin selvittely lapsilla.

Potilaan esivalmistelu

Mikäli halutaan tutkia potilaan estronipitoisuuden perustasoa, on hormonilääkitystä vältettävä kuukauden ajan ennen näytteenottoa.

Näyteastia

Seerumiputki 7/6 ml tai 5/4 ml, ei geeliä

Näyte

2 ml (vähintään 1 ml) seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaapissa vuorokauden, minkä sisällä lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Radioimmunologinen (RIA)

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

naiset	follikkelivaihe	144 – 487 pmol/l
	ovulaatiovaihe	260 – 913 pmol/l
	luteaalivaihe	200 – 663 pmol/l
	postmenopaussi	132 – 357 pmol/l
miehet		alle 357 pmol/l

Tulkinta

Estronipitoisuudet ovat matalia hypogonadismissa ja siihen liittyvässä primaarisessa ja sekundaarisessa amenorreassa.

Postmenopausaalisissa verenvuototapauksissa todetaan usein korkeita estronipitoisuuksia. Lisääntynyt estronituotto voi tällöin johtua lihavilla naisilla androstendionin lisääntyneestä muuttumisesta estroniksi rasvakudoksessa. Syynä voi olla myös androstendionin tuoton lisääntyminen tai estronia tuottava kasvain. Korkeat estradioli- ja estroniarvot miehillä gynekomastian yhteydessä viittaavat lisämunuais- tai kiveskasvaimeen.

Lapsilla pitoisuudet ovat matalia ennen puberteettia. Tytöillä prepubertaalinen pitoisuus on yleensä alle 107 pmol/l (Tanner I) ja nousee puberteetin alkaessa tasosta 37 – 122 pmol/l (Tanner II) tasolle 56 – 160 pmol/l (Tanner III), 59 – 285 pmol/l (Tanner IV) ja 63 – 740 pmol/l (Tanner V). Pojilla prepubertaalinen pitoisuus on alle 93 pmol/l ja nousee puberteettikehityksen myötä tasolle 37 – 170 pmol/l (Tanner IV) ja 37 – 222 pmol/l (Tanner V).

Virhelähteet

Näytteen hemolyysi ja lipeemisyys häiritsevät määritystä.