Johdanto

Hemoglobiinifraktiot on hemoglobiinin isoelektristä fokusointia huomattavasti laajempi yhdistelmätutkimus, jota käytetään epäiltäessä potilaalla talassemiaa tai anemiaa aiheuttavaa hemoglobiinivarianttia.

Indikaatiot

Mikrosytaarinen anemia potilaalla, jolta on poissuljettu raudanpuute ja jolla on kliininen epäily talassemiasta tai anemiaa aiheuttavasta poikkeavasta hemoglobiinista. Korkea Hb/erytrosytoosi epäiltäessä perinnöllistä syytä.

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

Sähköinen pyyntö sisältää lisätietokysymykset: Esitiedot, Viimeisin PVK (Eryt,Hb,MCV,MCH) ja Kysymyksen asettelu. Paperilähetettä ei tarvita.

Näyteastia

EDTA-putki (K2) 5/3 ml

Vastasyntyneet: EDTA-putki (K2) 5/2 ml

Näyte

3 ml EDTA-verta, vähintään 0.5 ml. Ihopistonäyte käy tarvittaessa. 

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa viikon, lähetys huoneenlämmössä. Huom! Näytettä ei saa pakastaa.

Menetelmä

Kapillaarielektroforeesi (B -Hb-Ef) ja ioninvaihtonestekromatografia (B -HbHPLC). 

Tulos valmiina

Noin kolmen viikon kuluessa

Tulkinta

Tutkimuksesta annetaan lausunto.

Globiinigeenin mutaatioista johtuvat poikkeavat hemoglobiinit (hemoglobiinivariantit) poikkeavat aminohappojärjestykseltään normaalista hemoglobiinista. Kyseessä on siis kvalitatiivinen (laadullinen) hemoglobiinipoikkeavuus, ja kliininen ilmiasu riippuu variantista.

Useat Hb-variantit voidaan erottaa nestekromatografiassa (HPLC) ja kapillaarielektroforeesissa (Ef) ja määrittää, onko kyseessä heterotsygotia. Menetelmä erottaa aikuisen normaalit hemoglobiinit: HbAo (a2b2, aikuisilla normaalisti valtaosa hemoglobiinista), HbF (a2g2, aikuisilla normaalisti alle 1%) ja HbA2:n (a2d2, aikuisilla normaalisti alle n. 3%). Näiden lisäksi menetelmällä voidaan tunnistaa useimmat yleiset hemoglobiinivariantit, esim. HbS, HbC, HbE, ja Hb-Helsinki.

Talassemia johtuu alfa- (alfa-talassemia) tai beta- (betatalassemia) globiiniketjun synteesin alentumisesta geenivirheestä johtuen. Kyseessä on siis kvantitatiivinen hemoglobiinipoikkeavuus. Talassemiassa syntyy globiiniketjuepätasapainoa, mikä aiheuttaa talassemialle tyypilliset verenkuvamuutokset (mikrosytoosi, hieman koholla oleva/viitealueen yläosassa oleva erytrosyyttien lukumäärä). Verenkuvamuutokset riippuvat affektoituneiden geenien lukumäärästä, ja lievimmissä tapauksissa ei esimerkiksi nähdä anemiaa.

Talasseemisessa verenkuvassa henkilöllä on selvä punasolujen mikrosytoosi ja punasolujen lukumäärä on lievästi lisääntynyt tai viitealueen yläosassa. Betatalassemissa nähdään koholla oleva HbA2:n osuus (normaalisti aikuisilla alle n. 3%) yhdistettynä talasseemiseen verenkuvaan. Normaali HbA2 osuus ei kuitenkaan poissulje talassemiaa. Alfatalassemiaa ei voida todeta Hb-Fr -tutkimuksella, sillä alfatalassemiassa HbA2:n osuus on normaali. HbA2 osuus on normaali myös mm. kombinoidussa alfa/beta talassemiassa ja beta/delta- talassemiassa. Alfatalassemiassa ja harvinaisissa talassemian muodoissa tarkka diagnoosi tehdään geenitutkimuksella, joka pyydetään tutkimuksella 23371 B -DNAMut

Talassemiat ja hemoglobiinivariantit ovat perinnöllisiä tiloja, minkä vuoksi punainen verenkuva on stabiili, ellei taustalla ole muuta syytä muutoksia aiheuttamassa. On kuitenkin huomioitava, että vastasyntyneisyys- ja vauvaiässä verenkuva ei ole vielä saavuttanut lopullista muotoaan. Alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla betatalassemiaa ei yleensä voida todeta eikä poissulkea Hb-Fr -tutkimuksen perusteella ikään liittyvien fysiologisten muutosten takia.

Hb-Fr -tutkimuksella voidaan tunnistaa yleisimmät Hb-variantit ja betatalassemia, mutta kaikki variantit eivät näy Hb-Fr- tutkimuksessa. Esimerkiksi Hb-Meilahti (Linköping) -hemoglobiinivariantti ei nykymenetelmin erotu. Kattavampi diagnostiikka (esim. Hb-Meilahden mahdollisuuden selvittäminen) voidaan tarvittaessa tehdä geenitutkimuksella ulkomaisessa referenssilaboratoriossa käyttäen tutkimupyyntöä 23371 B -DNAMut