Johdanto
Kalsiumista on verenkierrossa noin puolet vapaana (ionimuodossa), 40 % albumiiniin ja muihin valkuaisiin sitoutuneena ja 10 % kompleksoituneena. Koska fysiologisesti vaikuttava muoto on ionisoitunut kalsium, sitä tulisi teoreettisesti aina määrittää. Käytännössä ionisoituneen kalsiumin määrityksiä haittaa toistaiseksi menetelmän käsityövaltaisuus ja hankala vakioitavuus, minkä takia ne kannattaa keskittää tilanteisiin, joissa kokonaiskalsiumin määritys antaa virheellisen tuloksen potilaan kalsiumtasapainosta.
Indikaatiot
Kalsiumtasapainon ja kalsiumaineenvaihdunnan häiriöiden selvittely erityisesti munuaisten vajaatoiminnassa, happo-emästaseen häiriöissä ja tehohoidossa.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4 ml (myös kapillaari- tai ruiskunäyte soveltuu tarkoitukseen)
Näyte
Seeruminäyte: 4 ml verta vakuumitekniikalla geeliputkeen. Näytteeseen ei saa päästä ilmaa, hiilidioksidivuoto alkalisoi näytteen.
Huom! Putki tulee aina ottaa täyteen! Vajaa näyteputki ei sovellu S -Ca-Ion analytiikkaan.
Jos näyte otetaan siipineulalla, tulee ensin ottaa hukkaputki, jotta näytteeseen ei tule ilmaa siipineulan letkusta.
Näytteen annetaan hyytyä n. 30 min ja se sentrifugoidaan suljettuna mahdollisimman nopeasti viimeistään 2 h kuluttua näytteenotosta.
Yksittäistutkimuspyyntöä S -Ca-Ion voidaan käyttää myös verikaasukapillaarista tehtävään tutkimukseen. Tällöin analyysi tehdään kuitenkin näytteen plasmafraktiosta (P -Ca-Ion), kuten laajempien verikaasututkimuspakettien sisällä. Tulostasossa ei ole eroa seerumin ja plasman välillä.
Ihopistonäyte otetaan balansoitua hepariinia sisältävään verikaasukapillaariin (näytteeseen ei saa päästä ilmaa, hiilidioksidivuoto alkalisoi näytteen).
Huom. Laajemmissa verikaasututkimuspaketeissa käytetään myös ruiskunäytettä, jolloin otetaan 1 ml verta erikoishepariiniruiskuun. Ruisku suljetaan tulpalla ja kuljetetaan jäissä laboratorioon.
Kapillaari- ja ruiskunäytteet eivät sovellu hajautettuun näytteenottoon.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Seeruminäyte säilyy sentrifugoinnin jälkeen määrityskelpoisena 1 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa.
Verikaasukapillaariin tai -ruiskuun otettu näyte on analysoitava mahdollisimman nopeasti. Mikäli näytettä ei pystytä analysoimaan 15 min kuluessa, täytyy se säilyttää kylmässä (EI SAA JÄÄTYÄ!). Heti näytteenoton jälkeen jäähdytettynä kapillaarinäyte on analyysikelpoinen kahden tunnin ja ruiskunäyte tunnin ajan.
Menetelmä
Ioniselektiivinen elektrodi
Tulos valmiina
Päivystystutkimus
Viiteväli
| 0 – alle 4 vrk | 1.05 – 1.50 mmol/l |
| 4 vrk – alle 1 kk | 1.10 – 1.40 mmol/l |
| 1 kk – alle 1 v | 1.16 – 1.39 mmol/l |
| 1 – 4 v | 1.17 – 1.35 mmol/l |
| yli 4 v, aikuiset | 1.15 – 1.30 mmol/l |
Viitevälit perustuvat pH 7.4:ssä vallitsevaan tasapainoon ja samoja käytetään myös aktuaalisen pitoisuuden tulkinnassa.
Tulkinta
Tulosten luotettavuuden arvioinnissa on katsottava näytteen pH:ta, joka ei saa olla alkalisempi kuin potilaan oletettava pH (epäily näyteputkesta tai -ruiskusta tapahtuneesta vuodosta). Ionisoituneen kalsiumin pitoisuus laskee 10 %, kun pH nousee 0.1 – 0.2 yksikköä. Laskennallista S -Ca-Ion -tulosta vakioidussa pH:ssa (pH-korjattu Ca-Ion) voi käyttää hyväksi lähinnä kalsiumin infuusioita suunniteltaessa. Hypo- ja hyperkalsemiat: ks. Kalsium. Näytemuodoista seerumi on tarkin, jos näyte on saatu tiiviinä laboratorioon; ihopistonäytteessä hiilidioksidivuotojen vaara on suurin.