Johdanto
Helicobacter pylori eli helikobakteeri on gram-negatiivinen sauvabakteeri, jota esiintyy mahan ja pohjukaissuolen limakalvolla. Se aiheuttaa ylävatsavaivoja (dyspepsia) ja pohjukaissuolihaavoja, sekä lisää mahasyövän riskiä. Helikobakteeri-infektio voidaan todeta joko gastroskopian yhteydessä tai muilla testeillä, joista yleisimpiä ovat nykyään ulosteen antigeeni- ja seerumin vasta-ainetestit.
Gastriitti- ja ulkuspotilailla voidaan todeta kohonneita helikobakteerin vasta-ainetasoja, jotka korreloivat bakteerin kantajuuteen. Vasta-ainetaso laskee helikobakteerin hävitessä elimistöstä. Laskevaa vasta-aineiden tasoa voidaan pitää merkkinä onnistuneesta helikobakteerin eradikaatiosta ja uudelleen nousevaa vasta-ainetasoa merkkinä reinfektiosta.
Indikaatiot
Helikobakteeri-infektion toteaminen ja häätähoidon onnistumisen seuranta.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4ml
Näyte
1 ml seerumia. Vasta-ainetason muutoksen toteaminen edellyttää kahden seeruminäytteen tutkimisen 4 – 6 kk:n välein.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Seerumi tulee erotella näytteenottopäivänä. Seeruminäyte säilyy 4 vrk jääkaappilämpötilassa, kuljetus huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys (ja tällöin kuljetus) pakastettuna.
Menetelmä
Entsyymi-immunologinen määritys.
Tulos valmiina
Arkipäivisin 5 vrk:n kuluessa näytteen saapumisesta.
Viiteväli
ALLE 0.80 Index
Reaktiivisiin tuloksiin liitetään lausunto.
Tulkinta
Positiivinen vasta-ainetulos (YLI 0.90 Index; 0.80-0.90 Index on raja-arvolöydös, jonka kliininen merkitys on epävarma) viittaa helikobakteeri-infektioon, mikäli potilas ei ole saanut häätöhoitoa. Häätähoidon onnistumisen arviointi perustuu merkittävän vasta-ainetason laskun (40-60%) toteamiseen. Vasta-aineet voivat hoidon jälkeen jäädä kohonneelle tasolle.
Virhelähteet
Vaikka näytteen selvällä lipeemisyydellä, hemolyyttisyydellä tai ikteerisyydellä ei ole todettu olevan vaikutusta testituloksiin, tälläisistä näytteistä ei suositella määritystä tehtäväksi.