Johdanto

Virtsahappo eli uraatti on ravinnosta saatavien ja elimistössä syntyvien puriinien hajoamisen lopputuote. Elimistön uraatista suurin osa eritetään virtsaan. Se suodattuu glomerulusten läpi ja reabsorboidaan kokonaan tubuluksissa. Aktiivinen eritys tapahtuu distaalisissa tubuluksissa. Kun uraatin määrä veressä lisääntyy, voi tapahtua sen kiteytymistä niveliin. Virtsan kohonnut uraattieritys voi aiheuttaa uraattikiviä ja jopa uraatin kiteytymistä munuaiskudokseen.

Indikaatiot

Hyper- ja hypourikemioiden diagnostiikka.

Lähete/tutkimuksen tilaaminen

2886 U -Uraat ei ole tilattavana Keski-Suomessa.

Näyteastia

P -Uraat: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

dU-Uraat ja U -Uraat: keräysastia/ tehdaspuhdas muoviputki 4 ml

Näyte

P -Uraat: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

dU-Uraat ja U -Uraat: 3 ml virtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Virtsa sekoitetaan ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.

Pirkanmaa ja Kanta-Häme: Putkitarraan tulee merkitä keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.

Päijät-Häme: Virtsamäärä kirjataan Lifecareen, keräysaikaa ei kirjata.

Keski-Suomi: Osasto kirjaa virtsamäärän Weblab Clinicaliin, tai merkitsee sen lisätietotarraan, joka liimataan näyteputkeen pyyntötarran kanssa. Jos virtsamäärä on kirjattu lisätietotarraan, laboratorio kirjaa sen Multilabiin. Laboratoriossa mitattu virtsamäärä kirjataan Multilabiin. Keräysaikaa ei kirjata.

Pohjanmaa: Laboratorio kirjaa keräysajan ja virtsamäärän Lifecareen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Plasma- ja virtsanäytteet säilyvät viisi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Lähetys huoneenlämmössä.

Menetelmä

Entsymaattinen määritys

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä.

Viiteväli

Arvot nousevat iän mukana.

Tutkimuksen P -Uraat osalta pyydetään huomioimaan, että kihdin hoidossa tavoitellaan pitoisuutta alle 360 µmol/l ja vaikeassa taudissa tasoa alle 300 µmol/l.

Tulkinta

Kohonneita uraattipitoisuuksia (hyperurikemiaa) tavataan kihdin yhteydessä. Myös lisääntyneeseen uraatin muodostukseen (leukemia, polysytemia, pernisiöösi anemia, sirppisoluanemia, myelooma, makroglobulinemia, nopeasti kasvavat maligniteetit) ja häiriintyneeseen erittymiseen (munuaisten vajaatoiminta, hyperkalsemia, hypertonia, myksödeema, tiatsididiureetit, asidoosi, salisylaatit) liittyy kohonneita uraattiarvoja. Sytostaatti- ja sädehoito nostavat veren ja virtsan uraattipitoisuuksia.

Hypourikemiaa tavataan tiloissa, joissa uraatin muodostuminen on vähentynyt (allopurinolihoito, vaikea maksasairaus, perinnöllinen ksantinuria), puriiniköyhän dieetin ja lisääntyneen virtsaan erittymisen yhteydessä (probenesidi, kortisoni, fenyylibutatsoni sekä Fanconin syndrooma). Hypourikemiaa esiintyy myös SIADH-syndroomassa (antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä).

Virhelähteet

Metamitsoli (kauppanimi Litalgin^®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.