Johdanto
Virtsahappo eli uraatti on ravinnosta saatavien ja elimistössä syntyvien puriinien hajoamisen lopputuote. Elimistön uraatista suurin osa eritetään virtsaan. Se suodattuu glomerulusten läpi ja reabsorboidaan kokonaan tubuluksissa. Aktiivinen eritys tapahtuu distaalisissa tubuluksissa. Kun uraatin määrä veressä lisääntyy, voi tapahtua sen kiteytymistä niveliin. Virtsan kohonnut uraattieritys voi aiheuttaa uraattikiviä ja jopa uraatin kiteytymistä munuaiskudokseen.
Indikaatiot
Hyper- ja hypourikemioiden diagnostiikka.
Lähete/tutkimuksen tilaaminen
2886 U -Uraat ei ole tilattavana Keski-Suomessa.
Rasburikaasihoitoa saavilla potilailla tulee käyttää pyyntöä 8655 P -UraRasb.
Näyteastia
P -Uraat: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
dU-Uraat ja U -Uraat: keräysastia/ tehdaspuhdas muoviputki 4 ml
Näyte
P -Uraat: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.
dU-Uraat ja U -Uraat: 3 ml virtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Virtsa sekoitetaan ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.
Putkitarraan kirjataan keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Plasma- ja virtsanäytteet säilyvät viisi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
Entsymaattinen määritys
Tekotiheys
Arkipäivisin
Tulos valmiina
Seuraavana arkipäivänä
Viiteväli
| P -Uraat | |
| alle 18 v | 120 – 340 µmol/l |
| naiset, 18 – 49 v | 155 – 350 µmol/l |
| naiset, ≥ 50 v | 155 – 400 µmol/l |
| miehet, ≥ 18 v | 230 – 480 µmol/l |
| dU-Uraat | 3 – 6 mmol |
Arvot nousevat iän mukana.
Tutkimuksen P -Uraat osalta pyydetään huomioimaan, että kihdin hoidossa tavoitellaan pitoisuutta alle 360 µmol/l ja vaikeassa taudissa tasoa alle 300 µmol/l.
Tulkinta
Kohonneita uraattipitoisuuksia (hyperurikemiaa) tavataan kihdin yhteydessä. Myös lisääntyneeseen uraatin muodostukseen (leukemia, polysytemia, pernisiöösi anemia, sirppisoluanemia, myelooma, makroglobulinemia, nopeasti kasvavat maligniteetit) ja häiriintyneeseen erittymiseen (munuaisten vajaatoiminta, hyperkalsemia, hypertonia, myksödeema, tiatsididiureetit, asidoosi, salisylaatit) liittyy kohonneita uraattiarvoja. Sytostaatti- ja sädehoito nostavat veren ja virtsan uraattipitoisuuksia.
Hypourikemiaa tavataan tiloissa, joissa uraatin muodostuminen on vähentynyt (allopurinolihoito, vaikea maksasairaus, perinnöllinen ksantinuria), puriiniköyhän dieetin ja lisääntyneen virtsaan erittymisen yhteydessä (probenesidi, kortisoni, fenyylibutatsoni sekä Fanconin syndrooma). Hypourikemiaa esiintyy myös SIADH-syndroomassa (antidiureettisen hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä).
Virhelähteet
Metamitsoli (kauppanimi Litalgin®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.