Johdanto
Epstein-Barrin viruksen (EBV) aiheuttama infektio on yleinen, ja lähes kaikki ihmiset sairastavat sen elinaikanaan. Pienillä lapsilla EBV-infektio voi olla oireeton tai vähäoireinen. Nuoruusiässä primaarin EBV-infektion yleisin taudinmuoto on mononukleoosi, joka tarttuu yleensä limakalvokontaktissa (=”pusutauti”) ja johon liittyy kurkkukipu, kuume, kaulan imusolukesuurentumat, verenkuvamuutokset ja toisinaan maksa-arvojen nousu sekä splenomegalia. Immunosupressoiduilla potilailla (esim. syöpä- ja elinsiirtopotilaat) reaktivaatio/-infektio tilanteet ovat mahdollisia.
Indikaatiot
Epäily primaarista EBV-infektiosta (mononukleoosi, tonsilliitti, lymfadenopatia), immuniteettitutkimus. Akuuttia mononukleoosia epäiltäessä ensisijainen tutkimus on 2360 S -MonAb-O.
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4ml
Näyte
1 ml seerumia
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Seerumi tulee erotella näytteenottopäivänä. Seeruminäyte säilyy 4 vrk jääkaappilämpötilassa, kuljetus huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys (ja tällöin kuljetus) pakastettuna.
Menetelmä
Entsyymi-immunologinen määritys IgG- ja IgM-luokan vasta-aineille. Näytteestä määritetään ensin IgG-vasta-aineet viruksen kapsidi-antigeenia (VCA) kohtaan (S -EBVAbG) ja IgM-vasta-aineet (S -EBVAbM). Samanaikaisesti sekä IgG (VCA) että IgM -positiivisista näytteistä määritetään lisäksi automaattisesti kertaalleen IgG-vasta-aineet viruksen tuma-antigeenia (EBNA) kohtaan (S -EBVnAbG) mahdollisen tuoreen primaari-infektion osoittamiseksi.
Tekotiheys
Kolme kertaa viikossa
Tulos valmiina
Viikon kuluessa
Tulkinta
IgG (VCA) -vasta-aineista (S -EBVAbG) vastataan kvantitatiivinen numeerinen tulos (<20 U/ml=negatiivinen; ≥20 U/ml=positiivinen) ja IgM:ssä (S -EBVAbM) kvalitatiivinen tulos (pos, pos/neg tai neg).
Jatkotutkimuksena mahdollisesti tehtävistä IgG (EBNA) -vasta-aineista (S -EBVnAbG) vastataan numeerinen tulos (<5 U/ml=negatiivinen; 5-20 U/ml=raja-arvoinen; ≥20 U/ml=positiivinen).
Tulkinnassa käytetään valmistajan ilmoittamia viitearvoja. Vastaukseen liitetään tarvittaessa lausunto.
Koska määrityksessä mitataan sekä IgG- että IgM-vasta-aineita, primaari-infektion diagnostiikassa yleensä yksittäisnäyte on riittävä. IgM-positiivisuus viittaa tuoreeseen/äskettäiseen primaari-infektioon. Mikäli IgG (VCA) -vasta-aineet jäävät tuolloin negatiivisiksi, potilaasta on syytä ottaa seurantanäyte 1-2 viikon kuluttua mahdollisen IgG-serokonversion osoittamiseksi. Mikäli IgG (VCA) -vasta-aineet ovat IgM:n lisäksi positiiviset, näytteestä tehdään automaattisesti jatkotutkimuksena kertaalleen IgG (EBNA) -vasta-aineet mahdollisen primaari-infektion varmentamiseksi. Tuoreessa primaari-infektiossa IgG (EBNA) -vasta-ainetason tulisi olla negatiivinen tai raja-arvoinen. IgG (EBNA) -vasta-ainetulosta kommentoidaan lausunnossa. Pelkkä IgG (VCA) -positiivisuus ilman IgM-positiivisuutta viittaa yleensä vanhaan immuniteettiin ja IgG (VCA) -vasta-aineiden esiintyminen väestössä on yleistä: 1-v. 35 %, 5-v. 60 %, 20-v. 70 %, 40-v. 95 %. Re-infektio- ja re-aktivaatiotilanteissä serologinen vaste on vaihteleva ja tällöin ensisijainen tutkimus on EBV nukleiinihapon osoitustesti (-EBVNh).
Virhelähteet
Joissakin tapauksissa immuunivaste parvovirus B19 ja vihurirokkovirus -infektioissa voi mahdollisesti aiheuttaa väärän positiivisen reaktion EBV IgM -määrityksessä. Vaikka näytteen hemolyyttisyydellä, lipeemisyydellä, korkealla bilirubiinipitoisuudella tai toistetuilla sulatussykleillä ei ole todettu olevan vaikutusta tekstituloksiin, tälläisistä näytteistä ei suositella määrityksiä tehtäväksi.