Johdanto
Magnesium on elimistön tärkeä mineraaliaine, josta puolet on luustossa ja lähes puolet intrasellulaaritilassa. Plasman magnesiumsisältö on magnesiumin kokonaismäärään verrattuna hyvin vähäinen ja siirtyminen intrasellulaaritilasta ekstrasellulaaritilaan ja päinvastoin on nopeaa. Näin plasman magnesiumpitoisuus ei aina anna luotettavaa kuvaa elimistön magnesiumvarastoista. Elimistön magnesiumtasapainoa säätelevät absorptio suolesta ja eritys munuaisten kautta. Dietaarisesta magnesiumista imeytyy noin kolmannes. Ylimäärä erittyy virtsaan.
Indikaatiot
Magnesiumtasapainon arviointi.
Lähete/tutkimuksen tilaaminen
Tutkimus 9616 U -MgKre ei ole tilattava tutkimus Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä.
Näyteastia
P -Mg: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
dU-Mg, U -Mg ja U -MgKre: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml
Näyte
P -Mg: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa, ei hemolyysiä.
dU-Mg: 1 ml (- 4 ml) vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja pH säädetään tasolle 1 ennen määritystä. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki. Määritys voidaan tehdä myös näytteestä, johon on keräyksen aikana lisätty säilöntäaineeksi 6 mol/l suolahappoa.
Putkitarraan kirjataan keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.
U -Mg ja U -MgKre: 1 ml (- 4 ml) kertavirtsaa. Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki vakuumisti täytettynä.
Lapset U -MgKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskisuihkuvirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Plasmanäyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa. Virtsanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa.
Menetelmä
Kolorimetrinen
Tekotiheys
Arkipäivisin, P -Mg päivittäin.
Tulos valmiina
Vuorokauden kuluessa
Viiteväli
| P -Mg | |
| alle 1 kk | 0.50 -1.1 mmol/l |
| 1 – 2 kk | 0.60 – 1.0 mmol/l |
| 3 kk – 17 v | 0.70 – 1.0 mmol/l |
| ≥ 18 v | 0.71 – 0.94 mmol/l |
| dU-Mg | |
| naiset | 3 – 7 mmol |
| miehet | 3 – 9 mmol |
Kertavirtsasta määritetyille magnesiumille (2305 U -Mg) ja kreatiniiniin suhteutetulle magnesiumille (9616 U -MgKre) ei ole viitearvoja.
Tulkinta
P -Mg: Hypomagnesemiaa voi esiintyä malnutrition ja suoliston sairauksien sekä toimintahäiriöiden yhteydessä (esim. colitis ulcerosa, enteriitit, suoliresektion jälkitila, malabsorptio, pitkäaikainen ripuli, rasvaripuli). Diureetit (paitsi kaliumia säästävät) ja alkoholi lisäävät magnesiumin eritystä virtsaan ja synnyttävät siten hypomagnesemiaa. Hyperaldosteronismin, hypoparatyreoidismin, diabeteksen, Bartterin syndrooman, aminoglykosidihoidon, luuston voimakkaan resynteesin, tubulaarisen asidoosin ja tubulusvaurioiden yhteydessä tavataan hypomagnesemiaa. Suonensisäisen ravitsemuksen aikana hypomagnesemia kehittyy helposti, ellei magnesiumsubstituutiota ole.
Hypermagnesemiaa voi esiintyä metabolisessa asidoosissa ja joskus munuaisinsuffisienssipotilailla, etenkin magnesiumpitoisen antasidihoidon aikana.
dU-Mg: Runsaan magnesiumin saannin aikana virtsaan erittyvä magnesium lisääntyy, puutteen aikana se taas vähenee. Hyperkalsemia ja diureetit lisäävät virtsan magnesiumpitoisuutta, samoin runsas natriumin eritys.