Johdanto
Natrium on kvantitatiivisesti ekstrasellulaaritilan tärkein kationi. Ravinnon mukana saadaan keskimäärin 6 g NaCl:a vuorokaudessa (n. 100 mmol natriumia) ja ylimäärä eritetään virtsaan. Plasman natriumpitoisuuden määritystä käytetään neste- ja elektrolyyttitasapainon arvioinnissa ja dU-Na -tutkimusta vastaavasti munuaistubulusten ja lisämunuaiskuoren toimintahäiriöiden sekä elimistön natriumvajauksen diagnosoinnissa.
Indikaatiot
Neste- ja elektrolyyttitasapainon arviointi. Munuaistubulusten ja lisämunuaiskuoren toimintahäiriöiden diagnostiikka.
Lähete/tutkimuksen tilaaminen
Tutkimus 9617 U -NaKre ei ole tilattava tutkimus Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä.
Näyteastia
P -Na: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
dU-Na, U -Na ja U -NaKre: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml
Näyte
P -Na: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa. Näytteen on oltava ehdottomasti hemolysoitumatonta.
dU-Na: 1 ml (- 4 ml) vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.
Putkitarraan kirjataan keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.
U -Na ja U -NaKre: 1 ml (- 4 ml) kertavirtsaa. Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki vakuumisti täytettynä.
Lapset U -NaKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskisuihkuvirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
P -Na: Sentrifugoimaton näyte on toimitettava laboratorioon viimeistään neljän tunnin kuluttua näytteenotosta. Plasmanäyte voidaan lähettää näytteenottopäivänä geelin päällä siten, että se on perillä samana päivänä. Muutoin plasma on erotettava toiseen putkeen.
Eroteltu plasmanäyte ja virtsanäytteet säilyvät viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Ioniselektiivinen elektrodi
Tekotiheys
Arkipäivisin, P -Na päivittäin.
Tulos valmiina
Vuorokauden kuluessa.
Viiteväli
| P -Na | 137 – 144 mmol/l |
| dU-Na | |
| 0 – 16 v | 30 – 180 mmol |
| ≥ 17 v | 130 – 240 mmol |
Kertavirtsasta määritetyille natriumille (2386 U -Na) ja kreatiniiniin suhteutetulle natriumille (9617 U -NaKre) ei ole viitearvoja.
Tulkinta
Hypernatremiaa syntyy useimmiten nestehukan yhteydessä: ripuli, oksentelu, polyuria. Primaariseen hyperaldosteronismiin liittyy lievästi kohonnut natriumtaso. Hypernatremiaa voi aiheuttaa myös liiallinen NaCl-liuoksen i.v.-annostelu.
Alhaisia natriumpitoisuuksia kehittyy natriumin puutteessa ja ylihydraatiossa. Lievästi alentuneet arvot ovat yleisiä ja syyt moninaisia, mutta ne yleensä korjautuvat itsestään perussairauden parantumisen myötä. Natriumin puute voi syntyä ionihukasta suolistoon, virtsaan tai hikeen, mikäli nestevajaus korjataan liian pienen natriumsubstituution kanssa. Hyponatremiaa esiintyy Addisonin taudissa, sydäninsuffisienssissa, maksakirroosissa, nefroosissa ja ödeematiloissa. Plasman natriumpitoisuus on alhainen myös SIADH-oireyhtymässä, jota esiintyy malignien tautien, akuuttien keuhko- ja aivoprosessien, myksödeeman, lisämunuaiskuorikerroksen vajaatoiminnan, vaikeiden traumojen, stressin, kaliumin puutteen ja joidenkin lääkkeiden (esim. barbituraatit, diureetit, indometasiini) oton yhteydessä.
Virtsaan erittyvän natriumin määrään vaikuttavat mm. natriumin saanti, munuaistubulusten toimintakunto ja aldosteroni, kortisoli sekä ADH tubulaarisen reabsorption kautta.
Natriumin eritys virtsaan lisääntyy munuaistubulusten vaurioissa ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa. Alhainen virtsan natriumpitoisuus viittaa vajaukseen koko elimistön natriummäärässä.