Johdanto

Natrium on kvantitatiivisesti ekstrasellulaaritilan tärkein kationi. Ravinnon mukana saadaan keskimäärin 6 g NaCl:a vuorokaudessa (n. 100 mmol natriumia) ja ylimäärä eritetään virtsaan. Plasman natriumpitoisuuden määritystä käytetään neste- ja elektrolyyttitasapainon arvioinnissa ja dU-Na -tutkimusta vastaavasti munuaistubulusten ja lisämunuaiskuoren toimintahäiriöiden sekä elimistön natriumvajauksen diagnosoinnissa.

Indikaatiot

Neste- ja elektrolyyttitasapainon arviointi. Munuaistubulusten ja lisämunuaiskuoren toimintahäiriöiden diagnostiikka.

Näyteastia

P -Na: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

dU-Na, U -Na ja U -NaKre: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml

Näyte

P -Na: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa. Näytteen on oltava ehdottomasti hemolysoitumatonta.

dU-Na: 1 ml (- 4 ml) vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.

Pirkanmaa ja Kanta-Häme: Putkitarraan tulee merkitä keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.

Päijät-Häme: Virtsamäärä kirjataan Lifecareen, keräysaikaa ei kirjata.

U -Na ja U -NaKre: 1 ml (- 4 ml) kertavirtsaa. Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki vakuumisti täytettynä.
Lapset U -NaKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskisuihkuvirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

P -Na: Sentrifugoimaton näyte on toimitettava laboratorioon viimeistään neljän tunnin kuluttua näytteenotosta. Plasmanäyte voidaan lähettää näytteenottopäivänä geelin päällä siten, että se on perillä samana päivänä. Muutoin plasma on erotettava toiseen putkeen.

Eroteltu plasmanäyte ja virtsanäytteet säilyvät viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä, P -Na on päivystystutkimus.

Viiteväli

Tulkinta

Hypernatremiaa syntyy useimmiten nestehukan yhteydessä: ripuli, oksentelu, polyuria. Primaariseen hyperaldosteronismiin liittyy lievästi kohonnut natriumtaso. Hypernatremiaa voi aiheuttaa myös liiallinen NaCl-liuoksen i.v.-annostelu.

Alhaisia natriumpitoisuuksia kehittyy natriumin puutteessa ja ylihydraatiossa. Lievästi alentuneet arvot ovat yleisiä ja syyt moninaisia, mutta ne yleensä korjautuvat itsestään perussairauden parantumisen myötä. Natriumin puute voi syntyä ionihukasta suolistoon, virtsaan tai hikeen, mikäli nestevajaus korjataan liian pienen natriumsubstituution kanssa. Hyponatremiaa esiintyy Addisonin taudissa, sydäninsuffisienssissa, maksakirroosissa, nefroosissa ja ödeematiloissa. Plasman natriumpitoisuus on alhainen myös SIADH-oireyhtymässä, jota esiintyy malignien tautien, akuuttien keuhko- ja aivoprosessien, myksödeeman, lisämunuaiskuorikerroksen vajaatoiminnan, vaikeiden traumojen, stressin, kaliumin puutteen ja joidenkin lääkkeiden (esim. barbituraatit, diureetit, indometasiini) oton yhteydessä.

Virtsaan erittyvän natriumin määrään vaikuttavat mm. natriumin saanti, munuaistubulusten toimintakunto ja aldosteroni, kortisoli sekä ADH tubulaarisen reabsorption kautta.

Natriumin eritys virtsaan lisääntyy munuaistubulusten vaurioissa ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa. Alhainen virtsan natriumpitoisuus viittaa vajaukseen koko elimistön natriummäärässä.