Johdanto
Vuorokausivirtsan kalsiumerityksen määrittämisellä on merkitystä lisäkilpirauhastoiminnan arvioinnissa. Virtsaeritykseen vaikuttavat kuitenkin ravinnon kalsiummäärä, suolen absorptiotoiminta ja munuaisfunktio.
Indikaatiot
Lisäkilpirauhastoiminnan ja D-vitamiinin aineenvaihdunnan tutkiminen.
Näyteastia
dU-Ca, U -Ca ja U -CaKre: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml
Näyte
dU-Ca: 1 ml (- 4 ml) vuorokausivirtsaa. Vuorokausivirtsa kerätään astiaan, jossa on säilöntäaineena 10 ml 6 mol/l suolahappoa. Puolet säilöntäaineesta lisätään heti ensimmäisen virtsamäärän jälkeen keräysastiaan ja sekoitetaan virtsaan. Loput säilöntäaineesta lisätään keräyksen keskivaiheilla. Mikäli virtsaa erittyy vähän (≤ 100 ml), ei toista säilöntäainelisäystä tehdä. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan, tilavuus mitataan ja pH säädetään tasolle < 3 ennen määritystä. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.
Putkitarraan kirjataan keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.
U -Ca ja U -CaKre: 1 ml (- 4 ml) kertavirtsaa. Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki vakuumisti täytettynä.
Lapset U -CaKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskivirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja 4 vrk jääkaappilämpötilassa. Keräysastiat säilytetään yleisesti kylmässä keräyksen ajan. Lähetys huoneenlämmössä.
Menetelmä
Fotometrinen
Tekotiheys
Arkipäivisin
Tulos valmiina
Vuorokauden kuluessa
Viiteväli
| dU-Ca | |
| 0 – 2 v | 0.5 – 2.0 mmol |
| 3 – 16 v | 1.3 – 4.0 mmol |
| ≥ 17 v | 1.3 – 6.5 mmol |
| U -CaKre | |
| alle 1 v | ≤ 2.2 mmol/mmol |
| 1 v | ≤ 1.5 mmol/mmol |
| 2 v | ≤ 1.4 mmol/mmol |
| 3 – 4 v | ≤ 1.1 mmol/mmol |
| 5 – 6 v | ≤ 0.8 mmol/mmol |
| 7 – 17 v | ≤ 0.7 mmol/mmol |
| ≥ 18 v | ≤ 0.6 mmol/mmol |
Kertavirtsan kalsiumille (2016 U -Ca) ei ole viitearvoja.
Tulkinta
Kalsiumin eritys lisääntyy kaikissa hyperkalsemioissa, joihin ei liity munuaisten vajaatoimintaa. Hyperkalsiuriaa tavataan myös metabolisen ja tubulaarisen asidoosin, Cushingin ja Addisonin taudin sekä steroidihoidon yhteydessä. Se on myös monien virtsatiekiviin johtavien aineenvaihduntahäiriöiden yksi löydös. Riski munuaiskivien muodostumiselle lisääntyy, kun vuorokausieritys on naisilla yli 5 mmol ja miehillä yli 6.3 mmol.
Kalsiumin eritys on vähentynyt hypokalsemioissa ja tiatsididiureetteja käytettäessä.
Tulosten arvioinnissa ravitsemuksella on merkittävä osuus, minkä takia yllämainitut, keskimääräiseen ravitsemukseen perustuvat viitevälit ovat vain suuntaa antavia.