Johdanto
Kalium on solujen pääasiallinen kationi. Noin 98 % kaliumista on intrasellulaaritilassa, jossa kaliumpitoisuus on noin 150 mmol/l. Normaaliravinto sisältää 50 – 100 mmol kaliumia vuorokaudessa. Se imeytyy lähes täydellisesti ja ylimäärä eritetään pääasiassa virtsaan. Eritykseen vaikuttavat mm. aldosteroni, kortisoli ja elimistön happo-emästasapaino. Hypokalemiassa virtsan kaliumpitoisuus laskee myöhemmin kuin plasman kaliumpitoisuus. Vuorokausivirtsan kaliummääritystä käytetäänkin lähinnä Addisonin taudin, Connin syndrooman ja munuaistautien arvioinnissa.
Indikaatiot
Neste- ja elektrolyyttitasapainon arviointi. Munuaistubulusten ja lisämunuaiskuoren toimintahäiriöiden diagnostiikka.PDF::SIVUNVAIHTO
Lähete/tutkimuksen tilaaminen
Tutkimus 9618 U -KKre ei ole käytössä Keski-Suomessa, Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä.
Näyteastia
P -K: Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml
dU-K, U -K ja U -KKre: keräysastia / tehdaspuhdas muoviputki 4 ml
Näyte
P -K: 1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa. Näytteen on oltava ehdottomasti hemolysoitumatonta.
dU-K: 1 ml (- 4 ml) vuorokausivirtsaa. Keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan ja tilavuus mitataan. Analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki.
Putkitarraan kirjataan keräyksen aloitus- ja lopetusajan päivämäärä ja kellonaika minuuttien tarkkuudella sekä keräysvirtsan tilavuus.
U -K ja U -KKre: 1 ml (- 4 ml) kertavirtsaa. Koko kertavirtsa sekoitetaan ja analysoitavaksi lähetetään 4 ml:n putki vakuumisti täytettynä.
Lapset U -KKre: näytteeksi käy tarvittaessa myös keskisuihkuvirtsanäyte, miniminäytemäärä 1 ml.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
P -K: Sentrifugoimaton näyte on toimitettava laboratorioon viimeistään neljän tunnin kuluttua näytteenotosta. Plasmanäyte voidaan lähettää näytteenottopäivänä geelin päällä siten, että se on perillä samana päivänä. Muutoin plasma on erotettava toiseen putkeen.
Eroteltu plasmanäyte ja virtsanäytteet säilyvät viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
Ioniselektiivinen elektrodi
Tekotiheys
Arkipäivisin, P -K päivittäin.
Tulos valmiina
Vuorokauden kuluessa
Viiteväli
| P -K | |
| 0 – 16 v | 3.3 – 5.2 mmol/l |
| ≥ 17 v | 3.3 – 4.8 mmol/l |
| dU-K | 60 – 90 mmol |
Kertavirtsasta määritetyille kaliumille (2004 U -K) ja kreatiniiniin suhteutetulle kaliumille (9618 U -KKre) ei ole viitearvoja.
Tulkinta
Plasman kaliumpitoisuuteen vaikuttaa potilaan metabolinen tila, happo-emästasapaino sekä munuaisfunktio. Asidoosissa plasman kaliumin tulisi olla kohonnut ja alkaloosissa alentunut. Usein myös kloridivajauksen ja hypokloreemisen alkaloosin yhteydessä on hypokalemia.
Kaliumpitoisuus on kohonnut Addisonin taudissa, suurten kudostuhojen yhteydessä, äkillisessä tubulaarisessa nekroosissa sekä aldosteroniantagonistien vaikutuksesta. Hyperkalemiataipumus liittyy myös uremiaan.
Hypokalemiaa tavataan diureettien käytön yhteydessä sekä pitkäaikaisen parenteraalisen nestehoidon yhteydessä, jos kaliumin saanti ei ole riittävä. Hypokalemiaa voivat aiheuttaa myös ripuli, oksennukset, ileus, pitkäaikainen laksatiivien käyttö sekä maksakooma. Connin syndrooma, Cushingin syndrooma sekä primaarinen ja sekundaarinen aldosteronismi aiheuttavat lisääntynyttä kaliumin eritystä virtsaan ja näin hypokalemiaa. Renaalinen tubulaarinen asidoosi saattaa myös aiheuttaa hypokalemiaa.
Lisätiedot
Veren hyytymisen yhteydessä seerumin kaliumkonsentraatio säännönmukaisesti nousee. Nousun suuruus vaihtelee riippuen mm. veren trombosyyttimäärästä. Tämän takia kaliummäärityksissä suositellaan plasmanäytettä.
Virtsan kaliumeritys on riippuvainen ravinnon kaliummäärästä.