Johdanto
Kupari on hivenaine, joka imeytyy ravinnosta vähäisessä määrin ohutsuolessa ja on verenkierrossa sitoutuneena albumiiniin ja keruloplasmiiniin. Suurin osa ravinnon kuparista poistuu kuitenkin elimistöstä imeytymättä ulosteiden mukana.
Indikaatiot
Epäily kupariaineenvaihdunnan häiriöstä. Kuparialtistuksen seuranta.
Potilaan esivalmistelu
Näyte otetaan heti altistavan työvaiheen/-vuoron päätyttyä ja altistumisjakson loppupuolella. Näytteenottoaika ja työvuoron päättymisaika merkitään pyyntöön.
Näyteastia
P -Cu: Näyte tulee ottaa hivenaineanalyyseihin tarkoitettuun NH Trace Elements Sodium Heparin -putkeen 7/6 ml ottojärjestyksessä viimeisenä.
Jos näytteenoton yhteydessä ei tule muita näytteitä, otetaan yksi ylimääräinen veriputki (ns. hukkaputki), jotta ihon pistoskohta ja neula huuhtoutuvat ennen varsinaista näytteenottoa.
dU-Cu: Vuorokausivirtsa voidaan kerätä tehdaspuhtaaseen muoviastiaan. Näyte lähetetään näyteastiassa laboratorioon mitattavaksi.
Näyte
P -Cu: 1 ml (vähintään 0.3 ml) plasmaa. Näyte otetaan hivenaineanalyyseihin tarkoitettuun putkeen ja plasma siirretään kaatamalla lisäaineettomaan valkokorkkiseen putkeen (Vacuette 454001).
dU-Cu: Virtsa kerätään tehdaspuhtaaseen muoviastiaan. Keräyksen jälkeen vuorokausivirtsa sekoitetaan, sen tilavuus mitataan ja virtsasta siirretään kaatamalla 3 ml näyte lisäaineettomaan valkokorkkiseen putkeen (Vacuette 454001). Vuorokausivirtsan määrä merkitään näytepyyntötarraan.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
P -Cu: Eroteltu plasma säilyy viikon jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä.
dU-Cu: Näyte säilyy viikon jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä.
Loppuviikosta otetut näytteet säilytetään kylmässä viikonlopun yli ja lähetetään huoneenlämmössä seuraavana arkipäivänä.
Menetelmä
P -Cu: Spektrofotometria (PHOT)
dU-Cu: Induktiivisesti kytketty plasma-massaspektrometria (ICP-MS)
Tulos valmiina
Viikon kuluessa.
Viiteväli
| P -Cu | |||
| lapset/nuoret | alle 4 kk | 1.4 – 7.2 | µmol/l |
| alle 4 kk, ennenaikaisesti syntyneet | 2.7 – 6.9 | µmol/l | |
| 4 kk – 6 kk | 3.9 – 17.3 | µmol/l | |
| 7 – 11 kk | 7.9 – 20.5 | µmol/l | |
| 1 – 5 v | 12.6 – 23.6 | µmol/l | |
| 6 – 9 v | 13.2 – 21.4 | µmol/l | |
| 10 – 13 v | 12.6 – 19.0 | µmol/l | |
| 14 – 19 v | 10.1 – 18.4 | µmol/l | |
| naiset | ≥ 20 v | 10.7 – 26.6 | µmol/l |
| estrogeenikorvaushoidon aikana | 15.7 – 31.5 | µmol/l | |
| miehet | ≥ 20 v | 8.8 – 17.5 | µmol/l |
| dU-Cu | alle 0.94 µmol/vrk |
Tulkinta
Plasman kuparipitoisuutta voivat kohottaa useat sairaudet ja estrogeenihoito. Wilsonin taudissa (hepatolentikulaarinen degeneraatio) kuparin ja sen kantajaproteiinin keruloplasmiinin plasmapitoisuudet laskevat, kuparin eritys sappeen vähenee ja virtsaan vastaavasti lisääntyy. Myös proteiinin menetystilat (nefroosi, enteropatia) voivat alentaa plasman kuparitasoa.
Työperäinen kuparialtistuminen tapahtuu hengitysteiden kautta ja aiheuttaa metallikuumetta. Äkillisen myrkytyksen oireita ovat oksentelu, ripuli ja vatsakipu.
Virhelähteet
Hemolyysi ja lipeemisyys häiritsevät mittausta aiheuttaen virheellisen korkean kuparituloksen.