Johdanto

Hyytymistekijöissä voi esiintyä perinnöllisiä muutoksia, joiden vuoksi tukosten riski kasvaa. Yleisin periytyvälle laskimotukostaipumukselle altistava tekijä on vallitsevasti periytyvä hyytymistekijä V -geenin (faktori V, FV) ns. Leiden-mutaatio.

Leiden-mutaation nykyinen merkitsemistapa on kansainvälisten ohjeistusten ja referenssitietokantojen HGVS:n ja ClinVar:n mukaan c.1601G>A, p.(Arg534Gln) (NM_000130, rs6025). Samasta mutaatiosta on aiemmin yleisesti käytetty merkintää hyytymistekijä V -geenin (FV) nukleotidin 1691 geenivirhe (Arg506Gln).

Faktorin V Leiden-mutaatio yleisyys suomalaisväestössä on noin 4 %. Leiden-mutaation tutkimuksella on merkitystä laskimotukoksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Laskimotukoksen suhteellinen riski on heterotsygooteilla noin 8-kertainen. Homotsygooteilla, joilla muutos on molemmissa geenikopioissa, sairastumisriski on selvästi suurempi, jopa 80-kertainen muuhun väestöön verrattuna.

Hyytymistekijä II (FII, protrombiini) -geenin muutos c.*97G>A, joka on yleisesti tunnettu G20210A -nukleotidimuutoksena, on toiseksi yleisin periytyvän laskimotukostaipumuksen vaaratekijä. Tämän protrombiinin geenivirheen nykyinen merkitsemistapa on kansainvälisten ohjeistusten ja referenssitietokantojen HGVS:n ja ClinVar:n mukaan c.*97G>A (NM_000506, rs1799963).

Geenivirheen c.*97G>A (G20210A) esiintyvyys on noin 1% normaaliväestössä ja se aiheuttaa kantajalleen noin kolminkertaisen laskimotukosvaaran. Homotsygooteilla tukosvaara on suurempi kuin heterotsygooteilla, mutta tarkkoja arvioita vaaran suuruudesta ei ole käytettävissä.

Yhdistelmätutkimuksen (B -FVFII-D) yhteydessä tutkitaan aina molemmat muutokset. Mikäli on pyydetty vain toinen tutkimus (B -FV-D tai B -FII-D), tutkitaan ja vastataan vain se.

Tiedustelut

Genetiikan laboratorio 03 -311 75328

Indikaatiot

Laskimotukoksen syyn selvittely. Riskisukuun kuuluvien henkilöiden laskimotukosvaaran arviointi ennen raskautta, leikkausta tai E-pillerien aloitusta.

Näyte

3 ml EDTA-verta.

Suositeltavin näyte on EDTA-veri, mutta poikkeustilanteissa myös Na-sitraatti -verinäyte kelpaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa. Näyte voidaan myös pakastaa ja lähettää pakastettuna.

Menetelmä

Polymeraasiketjureaktioon eli PCR-tekniikkaan perustuva DNA-analyysi. Tutkimus tehdään käyttäen CE-IVD -merkittyä kittiä Cobas® Factor II and Factor V Test.

Tulos valmiina

2 – 3 viikon kuluessa

Tulkinta

Tuloksesta annetaan lausunto.

Tutkimus kattaa hyytymistekijä V -geenin (FV, Leiden) muutoksen c.1601G>A ja protrombiinigeenin (FII, hyytymistekijä II) muutoksen G20210A määritykset.

Tulosten tulkinta:

Variantti G20210A: ei todettu. Tutkimuksessa ei havaittu tutkittua muutosta. 

Variantti G20210A: todetaan toisessa geenikopiossa eli heterotsygoottisena. Laskimotukoksen riski on noin kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna.

Variantti G20210A: todetaan molemmissa geenikopioissa eli homotsygoottisena. Laskimotukoksen riski on selvästi suurentunut muuhun väestöön verrattuna.

Variantti c.1601G>A, p.(Arg534Gln): ei todettu. Tutkimuksessa ei havaittu tutkittua muutosta.

Variantti c.1601G>A, p.(Arg534Gln) todetaan toisessa geenikopiossa eli heterotsygoottisena. Laskimotukoksen riski on heterotsygooteilla noin 8-kertainen muuhun väestöön verrattuna.

Variantti c.1601G>A, p.(Arg534Gln) todetaan molemmissa geenikopioissa eli homotsygoottisena. Laskimotukoksen riski on selvasti suurempi, jopa 80-kertainen, muuhun väestöön verrattuna.

Ensimmäisen asteen sukulaisten tutkimukset saattavat olla perusteltuja mutaation löydyttyä.

Virhelähteet

Hepariini, varfariini tai muut potilaan mahdollisesti käyttämät lääkkeet eivät häiritse määritystä.

Lisätiedot

Tutkimus kuuluu myös osatutkimuksena B -Trombot -selvittelyyn.

Tukimus ei sen sijaan kuulu pakettiin P -Trombot (tromboositaipumuksen selvittely, plasmasta), jolloin se täytyy tilata erikseen.