Johdanto
Insuliinireseptori on rakenteeltaan tetrameeri, joka muodostuu kahdesta alfa- ja kahdesta beeta-alayksiköstä. Insuliinireseptorien määrä vaihtelee huomattavasti solutyypistä riippuen. Insuliinin kiinnityttyä reseptoriinsa muodostunut kompleksi siirtyy solukalvolta solun sisään. Insuliinin hajottua reseptori joko palautuu solukalvolle tai kataboloituu. Insuliinipitoisuuden ja insuliinireseptorimäärän välillä vallitsee käänteinen suhde.
Osalla ihmisistä muodostuu tuntemattomasta syystä autovasta-aineita insuliinireseptoria kohtaan, jolloin voi kehittyä tyypin B insuliiniresistenssi. Mikäli potilaalla on insuliinireseptorivasta-aineita, paastonaikainen insuliinitaso voi vaihdella alle mittausherkkyyden olevasta pitoisuudesta hyvin korkeaan. Tavallisesti insuliinipitoisuus on verensokeriarvoihin nähden oletettua korkeampi reseptorivasta-aineiden estävästä vaikutuksesta johtuen. Insuliinireseptorivasta-aineet voivat olla myös stimuloivia aiheuttaen hypoglykemiataipumusta.
Indikaatiot
Insuliiniresistenssin sekä epäselvien hyper- ja hypoglykemioiden diagnostiikka. Epäily Flierin syndroomasta (insuliiniresistentti diabetes mellitus ja acanthosis nigricans).
Näyteastia
Seerumiputki 5/4 ml
Näyte
1 ml seerumia
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Säilytys max 3 vrk. jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna
Menetelmä
RIA
Tulos valmiina
Noin viikon kuluessa
Viiteväli
Vasta-aineet alfa-ketjua vastaan:
negatiivinen: alle 10 suhde
raja-arvoinen: 10 – 15 suhde
positiivinen: yli 15 suhde
Vasta-aineet beta-ketjua vastaan:
negatiivinen: alle 10 suhde
raja-arvoinen: 10 – 15 suhde
positiivinen: yli 15 suhde
Tulkinta
Mikäli insuliinireseptorivasta-ainetulos on positiivinen, oireina saattaa esiintyä sekä hypo- että hyperglykemiaa vasta-aineiden stimuloivasta tai inhiboivasta reseptorivaikutuksesta riippuen.
Vasta-ainepositiivista valtaosa on naisia ja heillä on usein samanaikaisesti myös muita autoimmuunisairauksia kuten systeeminen lupus erythematosus (SLE), Sjögrenin syndrooma, primaarinen biliaarinen kirroosi, autoimmuuni trombosytopenia tai Hashimoton tyreoidiitti.