Johdanto
Kopeptiini on antidiureettisen hormonin (ADH) eli arginiinivasopressiinin (AVP) prekursorin karboksipäätteinen 39 aminohapon muodostama peptidi. Kopeptiini lohkeaa prepro-arginiinivasopressiinista (prepro-AVP) antidiureettisen hormonin muodostumisen yhteydessä. Vapautuvan kopeptiinin määrä korreloi muodostuneen antidiureettisen hormonin määrään. Kopeptiini on ADH:ta stabiilimpi ja tutkimus korvaa plasman ADH:n määrityksen.
Indikaatiot
Polyurian ja polydipsian syyn selvittely. Diabetes insipiduksen diagnostiikka. Epäily ADH:n erityksen häiriöstä. Epätarkoituksenmukainen ADH:n eritys (syndrome of inappropriate secretion of ADH, SIADH).
Potilaan esivalmistelu
Potilaan tulee välttää runsasta nesteiden sekä erityisesti kahvin ja teen nauttimista ja nikotiinivalmisteita ennen näytteenottoa. Näyte voidaan ottaa polikliinisesti.
Näyteastia
Seerumigeeliputki tai seerumiputki 5/4 ml
Näyte
Vähintään 1 ml seerumia.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näytteenotossa pyritään mahdollisimman lyhytaikaiseen staasin käyttöön. Näyte voidaan ottaa geeliputkeen, mutta seerumi on sentrifugoinnin jälkeen siirrettävä erotteluputkeen. Näyte säilyy jääkaapissa 3 vrk, minkä sisällä kylmälähetys. Pidempiaikainen enintään 7 vrk kestävä säilytys ja lähetys pakastettuna.
Menetelmä
TRACE (Time-Resolved Amplified Cryptate Emission)
Tulos valmiina
Viikon kuluessa näytteen saapumisesta alihankintalaboratorioon.
Viiteväli
Kopeptiinitulos tulkitaan yhdessä osmolaliteettitason kanssa.
| S -Kopept | S -Osmol (samanaikainen määritys) | |
| alle 11.6 | pmol/l | 270 – 280 mosm/kg H2O |
| alle 13.7 | pmol/l | 281 – 285 mosm/kg H2O |
| alle 15.3 | pmol/l | 286 – 290 mosm/kg H2O |
| alle 24.5 | pmol/l | 291 – 295 mosm/kg H2O |
| alle 28.2 | pmol/l | 296 – 300 mosm/kg H2O |
Tulkinta
ADH:n ja kopeptiinin eritys verenkiertoon alkavat seerumin osmolaliteetin ylittäessä kynnysarvon (noin 280-282 mosm/kg H2O). Seerumin kopeptiinitaso nousee osmolaliteetin kohotessa, joten kopeptiinin pitoisuus on aina suhteutettava samalla näytteenottokerralla mitattuun seerumin osmolaliteettitasoon. Dehydraatiossa kopeptiinipitoisuus reagoi ADH:ta herkemmin osmolaliteetin muutoksiin.
Hypovolemiassa tai hypotensiossa seerumin kopeptiinitaso nousee, vaikka seerumin osmolaliteetti olisi normaali tai jopa alentunut. Useat lääkkeet suurentavat kopeptiinin pitoisuutta seerumin osmolaliteettitasosta riippumatta. SIADH:ssa potilaan kopeptiinitaso on epätarkoituksenmukaisesti suurentunut, vaikka plasmavolyymi ja seerumin osmolaliteetti ovat normaalit.
Renaalisessa diabetes insipiduksessa seerumin kopeptiinin ja osmolaliteetin tasot kohoavat samanaikaisesti, koska munuaiset ovat resistenttejä antidiureettisen hormonin vaikutukselle. Erittäin korkeita kopeptiiniarvoja voi esiintyä diabeettisessa ketoasidoosissa tai muissa seerumin poikkeavaan osmolaliteettiin johtavissa tiloissa. Myös akuutit vaikeat sairaudet nostavat kopeptiinipitoisuutta neuroendokriinisen stressireaktion seurauksena. Polydipsiassa ja ADH-puutoksessa kopeptiinipitoisuus on matala.