Indikaatiot

Normaalisti rivaroksabaanipitoisuuden seuranta ei ole tarpeen. Pitoisuuden määrittäminen on tarpeen erikoistilanteissa kuten epäiltäessä ali- tai yliannostusta ja haluttaessa tietää antikoagulaation aste esim. ennen päivystysleikkausta. Periaatteessa tutkimusta voi käyttää myös komplianssin tutkimiseen, mutta lääkkeen lyhyen puoliintumisajan takia tutkimus kertoo vain lääkkeen käyttämisestä lähiaikana.

 

Näyteastia

Lisäaineeton hukkaputki 5/4 ml

Hyytymistekijäputki 9NC /natriumsitraatti 3,2% / 0,109 M, 5/2,7 ml

Näyte

Poisheitettävä hukkaputki:

4 ml verta lisäaineettomaan hukkaputkeen tai 2,7 ml verta sitraattiputkeen

 

Varsinainen näyte:

2,7 ml verta sitraattiputkeen

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy kokoverenä 4 tuntia huoneenlämmössä. Jos näyte ei ehdi siinä ajassa määritettäväksi, on näyte sentrifugoitava (10 min, 2000 x g) ja plasma eroteltava. Eroteltu plasma säilyy 8 h huoneenlämmössä. Plasma tulee lähettää pakastettuna (vähintään – 20 °C), jos näyte ei ehdi määritettäväksi 8 tunnin sisällä näytteenotosta. Ei jääkaappisäilytystä.

Menetelmä

Fotometrinen (synteettisen kromogeenisen substraatin avulla).
Menetelmä mittaa kuinka paljon potilaan plasma inhiboi hyytymistekijä X:tä (anti-FXa -aktiivisuus) ja tulos muutetaan rivaroksabaanipitoisuudeksi käyttämällä tunnettua rivaroksabaanivakiota.

Tekotiheys

Päivittäin

Tulos valmiina

Vuorokauden sisällä

Viiteväli

Normaalisti plasmassa ei ole rivaroksabaania.

Tulkinta

Menetelmän mittausalue on 20 – 500 µg/l.

Normaalisti lääkkeen pitoisuuden monitorointia ei tarvita: annosvaste on suhteellisen ennustettava. Maksimipitoisuus plasmassa saavutetaan yleensä 1-4 tuntia lääkkeenoton jälkeen ja lääkeaineen puoliintumisaika on normaalisti 7-11 h. P -aFXaRiv -tutkimusta voidaan käyttää ongelmatilanteissa, mutta päätöksentekorajat ovat vielä vakiintumatta.

 

Virhelähteet

Tutkimus ei ole spesifinen rivaroksabaanille ja myös muut hyytymistekijä Xa:han vaikuttavat lääkkeet (esimerkiksi pienimolekyyliset hepariinit) näkyvät tässä tutkimuksessa vääränä pitoisuutena, vaikka potilasta ei olisi hoidettu rivaroksabaanilla.

Tutkimus ei sovellu anti-FXa-aktiivisuuden mittaamiseen andeksaneetti alfan antamisen jälkeen (menetelmä arvioi tällöin lääkepitoisuuden virheellisen suureksi). Näissä tapauksissa hoidon seurannan tulee perustua pääasiassa kliinisiin parametreihin.