Johdanto
Skleroderma on systeeminen sidekudossairaus, jonka prevalenssiksi on arvioitu n. 2-50 tapausta/100 000 ihmistä. Skelodermassa tavallisimmin esiintyviä autovasta-aineita ovat Scl-70 ja sentromeerivasta-aineet, jotka määritetään tutkimuksessa 3022 S-ENAAb. Taudista on kuitenkin olemassa variantteja, joissa vasta-aineet kohdistuvat muihin kuin edellä mainittuihin autoantigeeneihin.
Indikaatiot
Skleroderman ja sen varianttien diagnostiikka
Näyteastia
Seerumigeeliputki 5/4 ml
Näyte
1 ml seerumia
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
Näyte säilyy useita päiviä +4oC. Voidaan lähettää huoneenlämmössä.
Menetelmä
Lineblot, jossa antigeenina ovat: Scl 70, CENP A, CENP B, RP11 (RNA pol III), RP 155 (RNA pol III), fibrillarin, NOR 90, Th/To, PM-Scl 100. PM-Scl 75, Ku, PDGFR ja Ro 52.
Tulos valmiina
Tulos valmiina kahden viikon kuluessa
Viiteväli
Normaalisti negatiivinen. Testi vastataan kvalitatiivisesti (positiivinen/negatiivinen).
Tulkinta
Skleroderma-polymyosiittipotilailla vasta-aineet kohdistuvat useimmiten PM-Scl proteiineihin (PM-Scl100, PM-Scl75) tai Ku-proteiineihin. Ro52 ja NOR 90 vasta-aineita lukuunottamatta testissä olevia vasta-aineita pidetään nykytietämyksen mukaan spesifisinä sklerodermalle.