Tulosta

Tutkimus:
ALDOSTERONI
näytä tutkimukset

Luokitus:
Alihankittavat, Kemia

Käyttöönottopäivä:
15.4.2019

1034 • S -Aldos

1033 • dU-Aldos

Johdanto

Aldosteroni on elimistön tärkein mineralokortikoidi. Sen tuotantoa säätelevät reniini-angiotensiinijärjestelmä sekä plasman natrium- ja kaliumtasot. Aldosteroni syntetisoituu lisämunuaisen kuorikerroksen uloimmassa vyöhykkeessä. Aldosteroni kiihdyttää natriumin reabsorptiota munuaisten distaalisissa tubuluksissa ja kokoojaputkissa sekä sylki- ja hikirauhasissa ja suolen limakalvossa.

Indikaatiot

Korkean verenpaineen selvittely (erityisesti jos kysymyksessä on kliininen epäily sekundaarisesta hypertensiosta tai hoitoresistentti hypertensio). Etiologialtaan epäselvän hypokalemian selvittely. Primaarisen aldosteronismin diagnostiikka sekä joissakin tapauksissa sekundaarinen aldosteronismi. On huomattava, että plasman reniinipitoisuus tulee määrittää samanaikaisesti.

Potilaan esivalmistelu

Ennen näytteenottoa ei tulisi käyttää lääkkeitä viiteen vuorokauteen, mikäli se kliinisesti arvioiden on mahdollista toteuttaa potilaan terveyttä vaarantamatta. Verenpainelääkkeistä tulee lopettaa spironolaktoni, eplerenoni, suorat reniinin estäjät ja suuriannoksinen amiloridi vähintään 6 viikkoa ennen samanaikaisesti otettavaa reniinimääritystä. ACE, AII reseptorisalpaajat, beetasalpaajat ja diureetit saavat jatkua normaalisti. E-pillereitä ei tulisi käyttää kuukauteen. Käytännössä muut lääkkeet jatkuvat useimmiten. Lakritsin ja salmiakin syönti on lisäksi hyvä keskeyttää 3-5 päivän ajaksi. Lääkitystä koskevissa asioissa potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa, joka antaa myös tarvittavat ohjeet tutkimusta edeltävästä suolan saannista.

On suositeltavaa määrittää virtsan keräysvuorokaudelta myös dU-K ja dU-Na, joita varten tarvitaan vuorokausivirtsasta toinen 10 ml näyte-erä. Elektrolyyttimääritykset halutessaan hoitoyksikkö tekee dU-K- ja dU-Na -tutkimuspyynnöt atk-järjestelmään.

Polikliinisesti tai osastolla otettavat seerumin aldosteroninäytteet

On suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 2 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä.

Näyte otetaan aamulla kahden tunnin kuluttua potilaan noustua makuulta ja liikuttua tämän ajan (oltava vähintään istuallaan). Tulostaso on matalampi, jos kyseessä on aamulla otettava ns. leponäyte potilaan oltua osastolla koko yön makuulla, jolloin seulontakokeena käytettävä aldosteronin ja reniinin suhdeluku antaa suurella todennäköisyydellä väärän negatiivisen tuloksen.

Vuorokausivirtsan aldosteronimääritys ilman suolarasitusta

Mikäli tutkimus suoritetaan sairaalaolosuhteissa, on suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 2 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä.

Vuorokausivirtsan aldosteronimääritys suolarasituksella

Ruoasta saatavan suolan lisäksi annetaan Natriumklorid® 500 mg 2 tablettia 3 kertaa päivässä 3 vrk:n ajan. Vuorokausivirtsa kerätään dU-Aldos ja dU-Na -määrityksiä varten suolarasituksen kolmantena vuorokautena. Keräysvirtsa palautetaan ja veren reniini- ja aldosteronimääritykset otetaan neljännen päivän aamuna. Samaan aikaan tutkitaan 2376 dU-Na, jonka tulisi olla > 200 nmol, jotta vuorokausivirtsan aldosteronin tulos on luotettava. 

Plasman kaliumtason on oltava mieluiten normaali. Kaliumin puute vähentää aldosteronin eritystä ja elimistön kaliumvajaus on pyrittävä korjaamaan ennen aldosteronimääritystä. Kaliumkorvauksen tarve voi olla 1-12 g päivässä. Lääkityksen lopettamisesta ja runsaasti natriumia sisältävästä dieetistä aiheutuvat komplikaatiomahdollisuudet on punnittava ennen tutkimukseen ryhtymistä.

Deksametasonisupressiokoe

Kokeella pyritään löytämään hyperaldosteronismipotilaista deksametasonilla suprimoituvat potilaat. Potilaalle annetaan 0.5 mg deksametasonia 4 kertaa päivässä 6 tunnin välein kahden vuorokauden ajan (klo 06, 12, 18, 24, 06, 12, 18, 24). Verinäyte aldosteroni- ja kortisolimäärityksiä varten otetaan ennen koetta ja 3. päivän aamuna.

Näyteastia

S -Aldos: seerumiputki 5/4 ml, ei geeliä
dU-Aldos: 2 litran keräysastia + 10 ml muoviputki

Näyte

S -Aldos

Erotellaan 1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia, joka pakastetaan -20 °C mahdollisimman pian. Seerumi ei saa olla hemolysoitunut. 
Näyte otetaan aamulla, kun vuoteesta nousemisesta on kulunut vähintään 2 tuntia. Ennen näytteenottamista potilas istuu 15 min. Seerumin aldosteroninäyte voidaan ottaa näytteenottopisteessä, jossa on näytteelle pakastamisen mahdollisuus heti erottelun jälkeen.

dU-Aldos

Vuorokausivirtsan keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Keräysastia lähetetään keskuslaboratorioon kylmässä, mikäli tilavuutta ei voida mitata näytteenottopisteessä.
Vuorokausivirtsa sekoitetaan hyvin ja tilavuus merkitään lähetteeseen. Aldosteronimääritystä varten pakastetaan 10 ml hyvin sekoitettua vuorokausivirtsaa.
On suositeltavaa määrittää keräysvuorokaudelta myös dU-K ja dU-Na, joita varten tarvitaan vuorokausivirtsasta toinen 10 ml näyte-erä. Elektrolyyttimääritykset halutessaan hoitoyksikkö tekee dU-K- ja dU-Na -tutkimuspyynnöt atk-järjestelmään.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Seerumin ja vuorokausivirtsan aldosteroninäytteet lähetetään alihankintalaboratorioon tutkittavaksi pakastettuna.

Menetelmä

Nestekromatografia-tandem massaspektrometria (LC-MS/MS).

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa.

Viiteväli

dU-Aldos alle 40 nmol
Aldosteroni-reniini -suhde (ARR) alle 30
S -Aldos  
lepoarvo alle 220 pmol/l
rasitusarvo alle 520 pmol/l

Tulkinta

Primaarisen aldosteronismin seulontakokeena käytetään aldosteronin ja reniinin suhdetta. Aldosteroni-reniini -suhde (ARR) toistetusti yli 30 edellyttää jatkotutkimuksia, mikäli samaan aikaan todetaan normaalialueen alapuolella oleva tai mittaamattoman matala reniinipitoisuus ja aldosteronipitoisuus yli 400 pmol/l. Hypokalemia tukee primaarisen hyperaldosteronismin diagnoosia, mutta sitä todetaan vain pienellä osalla hyperaldosteronismipotilaista. Yleisimmin käytetty primaarin hyperaldosteronismin seulontakokeiden jälkeen käytettävä varmentava koe on vuorokausivirtsan aldosteroni (dU-Aldos), missä arvot yli 30 nmol tukevat diagnoosia.

Mikäli potilaalla sekä verenpaine että reniini ovat koholla, kysymyksessä on sekundaarinen aldosteronismi. Sekundaarisen aldosteronismin syynä voivat olla turvotustilat, e-pillerit, toksemia, renaalinen ja maligni hypertensio, reniiniä erittävät kasvaimet ja tubulaarinen asidoosi. Hypoaldosteronismia ja samanaikaista kohonnutta verenpainetta voivat aiheuttaa lakritsin syönti, deoksikortikosteronin liikatuotanto (Cushingin oireyhtymä, 17- ja 11-hydroksylaasin puute), kortikosteronin liikatuotanto, Addisonin tauti ja Liddlen tauti.

Verenvuoto, Na-hukka, sydämen vajaatoiminta, vaikea nefroottinen oireyhtymä, maksakirroosi, idiopaattinen ödeema, Bartterin oireyhtymä ja 21-hydroksylaasin puute voivat aiheuttaa aldosteronismia ilman kohonnutta verenpainetta.

Viite:
Funder JW, Carey RM, Fardella C et al. Case detection, diagnosis, and treatment of patients with primary aldosteronism: an endocrine society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab. 2008;93(9):3266-81.