Tulosta

Tutkimus:
EOSINOFIILISTEN GRANULOSYYTTIEN KATIONINEN PROTEIINI

Luokitus:
Alihankittavat, Kemia

Käyttöönottopäivä:
16.3.2017

4108 • S -ECP

Johdanto

Eosinofiilien kationinen proteiini (ECP) on yksi eosinofiilien erittämistä sytotoksisista valkuaisaineista. Eosinofiilin aktivoituessa vapautuu kudoksiin ja vereen välittäjäaineita, joista ECP on parhaiten tunnettu. Sen määrä seerumissa, alveolinesteessä ja nenäeritteessä on lisääntynyt astman aktiivisessa vaiheessa ja sen on osoitettu vähenevän hoidon aikana sekä aikuisilla että lapsilla. Allergista nuhaa sairastavilla on osoitettu nenäeritteessä allergeenialtistuksen aikana kohonneita ECP-pitoisuuksia, joita paikallinen glukokortikoidi vähentää. Seerumin ECP-pitoisuus kuvaa eosinofiilien aktiivisuutta, ei niiden määrää.

Indikaatiot

Astman diagnostiikka ja hoitovasteen seuranta. Eosinofiilisten tilojen seuranta.

Näyteastia

Greiner Vacuette seerumigeeliputki 5/4 ml

Näyte

0.5 ml hemolysoitumatonta seerumia.

Näyte otetaan 5 ml:n Greiner Vacuette seerumigeeliputkeen. Näytettä käännellään viisi kertaa heti ottamisen jälkeen ja annetaan sitten hyytyä +22 ± 2 °C:ssa 60 – 120 min, jonka jälkeen näyte sentrifugoidaan 2000g x 10 min huoneenlämmössä. Seerumi erotetaan toiseen putkeen. Näytteen hyytymisaikaa ei saa ylittää eikä alittaa. Lämpötilalla on suuri merkitys määritystulokseen: korkeassa lämpötilassa (yli +24 °C) soluista vapautuvan ECP:n määrä kasvaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Säilytys enintään 2 vrk jääkaapissa. Lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Entsyymi-immunologinen (EIA) määritys.

Tulos valmiina

Viikon kuluessa.

Viiteväli

Alle 14 µg/l

Tulkinta

Koholla oleva ECP-pitoisuus seerumissa ja kudosnesteessä viittaa kudostuhoon. ECP:n määrä seerumissa ja alveolinesteessä on lisääntynyt astman aktiivisessa vaiheessa. Astmaa epäiltäessä seerumin suurentunut ECP-pitoisuus puhuu diagnoosin puolesta, mutta viitealueella oleva tulos ei poissulje astmaa. Tähänastiset tutkimukset viittaavat siihen, että seerumin ja kudosnesteiden ECP-määrityksiä voidaan käyttää apuna astman ja allergisten sairauksien diagnostiikassa ja hoitoseurannassa. Aikuisilla astmapotilailla seerumin ECP-pitoisuudet ovat korkeita ennen hoitoa, Vengen tutkimuksessa ad 60 µg/l. Kun potilaita hoidettiin neljä viikkoa inhaloidulla steroidilla, seerumin ECP-pitoisuudet laskivat arvoihin alle 20 µg/l.

Myös kystisessä fibroosissa voi esiintyä korkeita seerumin ja syljen ECP-pitoisuuksia. Kollerin tutkimuksessa todettiin kystistä fibroosia sairastavien potilaiden seerumin ECP-pitoisuuksien olevan 56 ± 29 µg/l. Iällä ei ollut merkitystä, ja samassa tutkimuksessa todettiin terveillä seerumin ECP-pitoisuudet 8 ± 3 µg/l. Iho-oireisilla maitoallergisilla lapsilla ennen altistusta todettiin ECP-pitoisuudet 4.1-7.4 µg/l ja altistuksen jälkeen 11.0-22.5 µg/l.