Tulosta

Tutkimus:
IMMUNOGLOBULIINI, KEVYTKETJUT, VAPAAT (seerumista)

Luokitus:
Mikrobiologia

Käyttöönottopäivä:
24.1.2018

4949 • S -IgLc-V

Johdanto

Yli 99 % seerumin kappa- ja lambdaketjuista esiintyy sidotussa muodossa kokonaisten immunoglobuliinimolekyylien rakenneosana. Sidottujen kappa- ja lambdaketjujen ristireaktio seerumin vapaiden kevytketjujen määrityksessä on vain 0,03 – 0,4 %, joten määritys on hyvin spesifinen. Menetelmä soveltuu diagnostiikkaan ja hoidon seurantaan plasmasolutaudeissa, joissa muodostuu vapaata monoklonaalista kevytketjua sisältävää M-komponenttia: kevytketjumyelooma, nonsekretorinen myelooma (NSM), kevytketjua muodostavat plasmasytoomat, primaarinen amyloidoosi ja kevytketjukertymätaudit (light-chain deposition disease).

Indikaatiot

M-komponentteja tuottavien sairauksien, erityisesti kevytketjumyelooman, nonsekretorisen myelooman, kevytketjua muodostavan plasmasytooman, primaarisen amyloidoosin ja kevytketjukertymätautien diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Näyte

1 ml seerumia. Näytteen voi ottaa seerumigeeliputkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon +4°C, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Voidaan lähettää  huoneenlämmössä.

Menetelmä

Immunonefelometria.

Tulos valmiina

Tutkimus suoritetaan arkipäivisin maanantaista perjantaihin.

Viiteväli

Vapaa kappaketju:  S -IgLcK-V 3.3 – 19.4 mg/l
Vapaa lambdaketju: S -IgLcL-V 5.7 – 26.3 mg/l
Kappa-lambda-suhde: S -K/L-s-V 0.26 – 1.65

Tulkinta

Nonsekretorisessa myeloomassa (NSM) ei taudin määritelmän mukaan perinteisellä elektroforeesilla todeta M-komponenttia seerumista tai virtsasta. Immunofiksaatiolla saadaan joskus osoitetuksi vapaata kevytketjua. Kirjallisuuden mukaan vapaiden kevytketjujen määrityksellä seerumista voidaan todeta viiterajan ylittävä määrä vapaata kappa- tai lambdaketjua lähes 70 %:lla NSM-potilaista.

Kokonaista immunoglobuliinia tuottavissa myeloomissa esiintyy pääasiallisen M-komponentin ohella usein pieniä määriä vapaata monoklonaalista kevytketjua, joten seerumin vapaiden kevytketjujen määritys voi antaa lisäinformaatiota. Kuitenkin elektroforeesi ja immunofiksaatio ovat niissä tapauksissa suositeltavin diagnostinen menetelmä. Kokonaisen M-komponentin sidottu kevytketju voi suuren ylimäärän esiintyessä virheellisesti nostaa saatua vapaan kevytketjun määritystulosta, vaikka ristireaktio onkin pieni. Käytettävät vasta-aineet eivät erota toisistaan monoklonaalisia ja polyklonaalisia vapaita kevytketjuja. Monoklonaalisuuden puolesta puhuu viitealueesta selvästi poikkeava kappa/lambda-suhde.

Seerumin vapaiden kevytketjujen pitoisuus voi lisääntyä myös polyklonaalisesti mm. seuraavissa tiloissa: polyklonaalinen hypergammaglobulinemia, munuaisten vajaatoiminta (vähentynyt kevytketjueritys), autoimmuunitaudit (tavallisimmin SLE), tyypin 1 diabetes, sarkoidoosi ja krooniset infektiot (esim. tuberkuloosi). Tällöin vapaan kappa- ja lambdaketjun pitoisuus ovat molemmat koholla, mutta niiden suhde on viitealueella.