Tulosta

Tutkimus:
KOPEPTIINI

Luokitus:
Alihankittavat, Kemia

Käyttöönottopäivä:
7.8.2019

6355 • S -Kopept

Sisältää tutkimuksen 2443 S -Osmol

Johdanto

Kopeptiini on antidiureettisen hormonin (ADH) eli arginiinivasopressiinin (AVP) prekursorin karboksipäätteinen 39 aminohapon muodostama peptidi. Kopeptiini lohkeaa prepro-arginiinivasopressiinista (prepro-AVP) antidiureettisen hormonin muodostumisen yhteydessä. Vapautuvan kopeptiinin määrä korreloi muodostuneen antidiureettisen hormonin määrään. Kopeptiini on ADH:ta stabiilimpi ja tutkimus korvaa plasman ADH:n määrityksen.

Indikaatiot

Polyurian ja polydipsian syyn selvittely. Diabetes insipiduksen diagnostiikka. Epäily ADH:n erityksen häiriöstä. Epätarkoituksenmukainen ADH:n eritys (syndrome of inappropriate secretion of ADH, SIADH).

Potilaan esivalmistelu

Potilaan tulee välttää runsasta nesteiden sekä erityisesti kahvin ja teen nauttimista ja nikotiinivalmisteita ennen näytteenottoa. Näyte voidaan ottaa polikliinisesti.

Näyteastia

Seerumigeeliputki tai seerumiputki 5/4 ml

Näyte

1 ml seerumia, minimi näytemäärä 0,5 ml.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa. Lähetys huoneenlämmössä, mikäli näyte on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muuten kylmälähetys. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Fluoroimmunologinen (FIA)

Tulos valmiina

Viikon kuluessa näytteen saapumisesta alihankintalaboratorioon.

Viiteväli

Kopeptiinitulos tulkitaan yhdessä osmolaliteettitason kanssa.

S -Kopept    S -Osmol (samanaikainen määritys)
     
0.8- 11.6 pmol/l      270 – 280 mosm/kg H2
1.0 – 13.7 pmol/l 281 – 285 mosm/kg H2O
1.5 – 15.3 pmol/l 286 – 290 mosm/kg H2O
2.3 – 24.5 pmol/l 291 – 295 mosm/kg H2O
2.4 – 28.2 pmol/l 296 – 300 mosm/kg H2

Tulkinta

ADH:n ja kopeptiinin eritys verenkiertoon alkavat seerumin osmolaliteetin ylittäessä kynnysarvon (noin 280-282 mosm/kg H2O). Seerumin kopeptiinitaso nousee osmolaliteetin kohotessa, joten kopeptiinin pitoisuus on aina suhteutettava samalla näytteenottokerralla mitattuun seerumin osmolaliteettitasoon. Dehydraatiossa kopeptiinipitoisuus reagoi ADH:ta herkemmin osmolaliteetin muutoksiin.

Hypovolemiassa tai hypotensiossa seerumin kopeptiinitaso nousee, vaikka seerumin osmolaliteetti olisi normaali tai jopa alentunut. Useat lääkkeet suurentavat kopeptiinin pitoisuutta seerumin osmolaliteettitasosta riippumatta. SIADH:ssa potilaan kopeptiinitaso on epätarkoituksenmukaisesti suurentunut, vaikka plasmavolyymi ja seerumin osmolaliteetti ovat normaalit.

Renaalisessa diabetes insipiduksessa seerumin kopeptiinin ja osmolaliteetin tasot kohoavat samanaikaisesti, koska munuaiset ovat resistenttejä antidiureettisen hormonin vaikutukselle. Erittäin korkeita kopeptiiniarvoja voi esiintyä diabeettisessa ketoasidoosissa tai muissa seerumin poikkeavaan osmolaliteettiin johtavissa tiloissa. Myös akuutit vaikeat sairaudet nostavat kopeptiinipitoisuutta neuroendokriinisen stressireaktion seurauksena. Polydipsiassa ja ADH-puutoksessa kopeptiinipitoisuus on matala.