Tulosta

Tutkimus:
OSMOLALITEETTI
näytä tutkimukset

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
10.7.2020

2443 • S -Osmol

2444 • U -Osmol

2442 • nU-Osmol

yön yli keräys

Johdanto

Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden molekyylien ja ionien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksen osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta vaikuttavat osmolaliteettiin.

Indikaatiot

Diabetes insipiduksen erotusdiagnostiikka ja hoidon seuranta. Hyponatremian erotusdiagnostiikka. Aivolisäkkeen seudun leikkaukset.

Potilaan esivalmistelu

nU-Osmol-tutkimukseen potilaan on oltava juomatta 8 h ennen aamuvirtsanäytteenottoa, ei kuitenkaan yli 10 tuntia. Virtsan tulisi kertyä rakkoon 6 – 8 tunnin ajan.

Näyteastia

Seeruminäyte: seerumiputki 5/4 ml. Voidaan ottaa myös geeliputkeen, mutta seerumi erotettava.

Virtsanäyte: säilöntäaineeton muoviputki 5/4 ml

Näyte

S -Osmol: 1 ml seerumia, 

nU-Osmol ja U -Osmol: 5 ml hyvin sekoitettua kertavirtsaa tai aamuvirtsaa/yönaikaista keräysvirtsaa, riippuen pyydetystä tutkimuksesta.

Jos näyte otetaan yökeräysnäytteenä,  keräysastia on säilytettävä kylmässä keräyksen ajan. Virtsankeräyksessä ei saa käyttää säilöntäainetta.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Seerumi ja virtsanäytteet säilyvät hyvin suljetussa putkessa jääkaappilämpötilassa 1 vrk, pakastettuna viikon.

Menetelmä

Jäätymispisteen aleneman mittaaminen

Tulos valmiina

Päivystystutkimus.

Viiteväli

















S -Osmol 285 – 300 mosm/kg H2O
nU-Osmol 600 – 1200 mosm/kg H2O
U -Osmol (satunnaisnäyte)
alle 2 v 50 – 600 mosm/kg H2O
2 v ja vanhemmat 50 – 1200 mosm/kg H2O

Tulkinta

Tiloja, joissa S -Osmol laskee, ovat lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hypopituitarismi ja ”vesimyrkytys”. Seerumin hypo-osmolaliteetti kehittyy usein korvattaessa natrium- ja vesihukkaa suolattomalla infuusiolla, esim. glukoosilla.

Seerumin hyperosmolaliteetti on lähes aina seuraus nestemenetyksestä. S -Osmol nousee myös seuraavissa tiloissa: hyperosmolaalinen non-ketoottinen kooma ja diabeettinen ketoasidoosi, etanolimyrkytys, diabetes insipidus ja hyperkalsemia.

Virtsan matala osmolaliteetti johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalemiassa, hyperkalsemiassa ja hypergammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös toimivien nefronien vähäinen lukumäärä aiheuttaa virtsan osmolaliteetin laskun.