Tulosta

Tutkimus:
PROLAKTIINI

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
25.5.2018

2507 • S -PRL

Johdanto

Prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkon tuottama hormoni, jonka päävaikutuksia ovat rintarauhasen epiteelikudoksen kasvun stimulointi raskauden aikana sekä maidon muodostumisen ja erityksen stimulointi imetyksen yhteydessä. Prolaktiinieritys on hypotalaamisen inhibition alainen. Hypotalamuksen vauriot tai välittäjäaineiden huonontunut kulku aivolisäkkeeseen saa aikaan lisääntynyttä prolaktiinituottoa. Aivolisäkkeen kasvaimiin liittyy usein hyperprolaktinemia, toisaalta hypopituitarismissa prolaktiinin tuotto loppuu yleensä ensimmäisenä. Prolaktiinin eritys tapahtuu sysäyksittäin ja noudattaa vuorokausirytmiä siten, että seerumipitoisuus on suurin heti nukahtamisen jälkeen.

Indikaatiot

Naiset: fertiliteetti- ja kuukautishäiriöt, epäilty hypotalamuksen tai aivolisäkkeen tauti, galaktorrea

Miehet: fertiliteettihäiriöt, impotenssi, gynekomastia, epäilty hypotalamuksen tai aivolisäkkeen tauti

Potilaan esivalmistelu

Näyte on suositeltavaa ottaa klo 10 – 14 välillä (prolaktiinierityksen fysiologinen variaatio on pienimmillään) ja tarvittaessa aikaisintaan tunti heräämisen jälkeen. Aamuarvot ovat päiväarvoja korkeammat.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5/4 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Seerumi voidaan lähettää huoneenlämmössä, jos se on perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta. Näyte säilyy geeliputkessa vuorokauden jääkaappilämpötilassa ja eroteltuna viikon, jolloin lähetys kylmässä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna. Näytteen saa pakastaa vain kerran.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Menetelmällä on WHO 3rd IRP 84/500 jäljitettävyys.

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä.

Viiteväli

Naiset (ei raskaana olevat) 102 – 496 mU/l
1. raskauskolmannes alle 1700 mU/l
2. raskauskolmannes alle 4300 mU/l
3. raskauskolmannes alle 5700 mU/l

Pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia kaksoisraskauksissa sekä yliaikaisen raskauden yhteydessä.

Miehet    86 – 324 mU/l
Lapset alle 300 mU/l

Tulkinta

Pulsoiva eritys, lyhyt puoliaika veressä ja vuorokausirytmi alentavat yksittäisen määritystuloksen informatiivisuutta.

Seerumin prolaktiinipitoisuus kohoaa aivolisäkkeen adenoomissa ja mikroadenoomissa. Prolaktinooma on todennäköisin hyperprolaktinemian aiheuttaja, mikäli pitoisuus on jatkuvasti yli 2000 mU/l eikä potilaalla ole prolaktiinieritykseen vaikuttavaa lääkitystä. Prolaktinoomaepäilyssä selvittelyä voidaan jatkaa laajalla TRH-kokeella tai TRH-LRH -kokeella. Kohonneita prolaktiinipitoisuuksia todetaan myös hypotalamuksen sairauksissa ja aivolisäkkeen varren vaurioissa hypotalamuksen jarrutusvaikutuksen estyessä sekä primaarisessa hypotyreoosissa TRH-vaikutuksesta johtuen.

Matalia prolaktiiniarvoja esiintyy tyreotoksikoosin, Sheehanin oireyhtymän ja alhaisten estradiolipitoisuuksien yhteydessä.

Prolaktiinieritystä lisäävät erityisesti dopamiinivaikutusta estävät lääkeaineet kuten fentiatsiinit, haloperidoli, sulpiridi, alfametyylidopa ja reserpiini. Estrogeenit ja estrogeenilääkitys vaikuttavat myös pitoisuutta kohottavasti. Dopamiini, levodopa, dopamiiniagonisti bromokriptiini ja ergotamiini alentavat prolaktiinipitoisuutta.

Jos potilaalle on ennen näytteenottoa tehty gynekologinen tutkimus, se tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa, sillä prolaktiinitaso saattaa tämän vuoksi olla tavallista korkeampi.

Virhelähteet

Prolaktiini voi esiintyä veressä monomeerirakenteen lisäksi ns. makroprolaktiinina, joka on biologisesti inaktiivinen eikä useimmiten aiheuta hyperprolaktinemian oireita. Immunologiset määritysmenetelmät eivät kykene erottamaan prolaktiinimuotoja toisistaan, jolloin hyperprolaktinemia voi johtua yksinomaan makroprolaktiinista. Biologisesti aktiivisen prolaktiinin osuus saadaan näissä tapauksissa määritettyä makroprolaktinemiatutkimuksella (6083 S -PRLmakr).