Tulosta

Tutkimus:
TRIJODITYRONIINI, VAPAA

Luokitus:
Kemia

Käyttöönottopäivä:
23.3.2017

6362 • P -T3-V

Johdanto

Kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Veressä molemmat hormonit ovat pääosin kantajaproteiineihin kiinnittyneinä. Tyroksiinin kokonaispitoisuus plasmassa on noin 50-kertainen trijodityroniiniin verrattuna, mutta vapaa fraktio vain noin kaksi kertaa vapaata trijodityroniinia korkeampi. Kaikki tyroksiini on peräisin kilpirauhasesta, kun taas 80 % trijodityroniinista muodostuu perifeerisissä kudoksissa siten, että T4 menettää yhden jodiatominsa. T3 on biologisesti huomattavasti tehokkaampaa kuin T4. Vapaan fraktion määrityksellä saadaan luotettava kuva trijodityroniinipitoisuudesta myös kantajaproteiinimäärien ajoittaisissa muutoksissa, esim. raskauden jälkipuoliskolla sekä maksa- ja munuaissaurauksien yhteydessä.

Indikaatiot

Hypertyreoosin diagnostiikka. Tyroksiinikorvaushoidon seuranta.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa. Tyroksiinihoidon aikana näyte suositetaan otettavaksi aamulla ennen lääkkeen nauttimista.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte voidaan lähettää huoneenlämmössä, mikäli se saadaan varmasti perille vuorokauden kuluessa. Erotettu näyte säilyy jääkaapissa enintään viikon, lähetys kylmälähetyksenä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi (ECLIA)

Tulos valmiina

Arkipäivisin samana päivänä.

Viiteväli

vastasyntyneet 2.7 – 9.7 pmol/l
6 pv – 3 kk 3.0 – 9.3 pmol/l
4 – 12 kk 3.3 – 9.0 pmol/l
yli 1 v – 6 v 3.7 – 8.5 pmol/l
7 – 11 v 3.9 – 8.0 pmol/l
12 – 20 v 3.9 – 7.7 pmol/l
     
aikuiset, yli 20 v   3.1 – 6.8 pmol/l

Tulkinta

Vapaa trijodityroniini kohoaa hypertyreoosissa. Hypotyreoosin perusdiagnostiikassa T3-V-määrityksestä ei ole apua, koska myös vaikeat yleissairaudet voivat vaikuttaa T3-V-tasoa alentavasti. Määritys soveltuu hyvin hypotyreoosin ja tyreoideakarsinooman tyroksiinikorvaushoidon seurantaan.

Virhelähteet

Kilpirauhashormonien autovasta-aineet ja kantajaproteiinien perinnölliset poikkeamat saattavat häiritä määritystä.