Atk-numero

Sisältää tutkimukset:
S -IgA
S -IgA-Ab

Indikaatiot
Suunniteltaessa immunoglobuliinihoitoa tai verensiirtoa potilaalle, jolla epäillään sairaalan oman määrityksen perusteella IgA-puutosta.
Anti-IgA:n määrittäminen ja seuraaminen IgA-puutospotilaan verensiirtojen ja immunoglobuliinihoitojen yhteydessä.
Anafylaktisten verensiirtoreaktioiden tutkiminen.

Suorituspaikka
SPR Veripalvelu

Lähete
SPR:n IgA-puutostutkimus -lähete. Lähetteseen ­maininta, jos potilas on saanut veri- tai immunoglobuliinivalmisteita.

Tiedustelut
Päijät-Häme: näytteiden lajittelu ja lähetys, p. (044 440) 6123. 

Näyte
2 ml seerumia. Lähetys huoneenlämpöisenä.

Menetelmä
Entsyymi-immunologinen.

Tekotiheys / kesto
Tulos valmiina 3 viikon kuluessa. Erikseen sovittaessa tehdään kiireellisenä.

Viitearvot, tulkinta
Tutkimuksesta annetaan lausunto.

IgA-puutokseen liittyvä suuri tai hoidon aikana kasvava anti-IgA-pitoisuus merkitsee lisääntynyttä anafylaksian vaaraa immunoglobuliinihoitojen ja verensiirtojen yhteydessä.

Yli 800 mg/l IgA-pitoisuutta ei määritetä tarkkaan, joten myöskään normaalia suuremmat IgA-pitoisuudet (esim. IgA-myeloomassa) eivät tule määrityksissä esille.

Huomautus
Selektiivinen immunoglobuliini A:n (IgA) puutos on yleisin primaarinen immunoglobuliinipuutos. Sen esiintyvyys suomalaisilla verenluovuttajilla on 1:400. IgA-puutoksessa seerumin IgA-pitoisuus on alle määritysmenetelmämme mittausrajan, joka on 0,05 mg/l. IgA-vajauksessa seeruminäytteessä on todettavissa IgA:ta, mutta sen pitoisuus on alle iänmukaisen viitevälin. Noin viidesosa henkilöistä, joilla on IgA-puutos, muodostaa luokkaspesifisiä vasta-aineita IgA:ta kohtaan (anti-IgA). Nämä vasta-aineet, etenkin jos pitoisuus on suuri (>1000 AU/l), voivat aiheuttaa anafylaktisen reaktion verensiirtojen ja immunoglobuliinihoitojen yhteydessä. Oman kokemuksemme ja kirjallisuuden mukaan henkilöiden, joiden seeruminäytteessä todetaan IgA:ta, ei ole todettu muodostavan luokkaspesifisiä anti-IgA -vasta-aineita. Tästä syystä anti-IgA -määritys tehdään vain niistä näytteistä, joissa ei todeta IgA:ta.